Nyblinin kuvaamia henkilöitä

Carl Petter Daniel Dyrendahl Nyblin (30. kesäkuuta 1856 Drammen, Norja – 19. heinäkuuta 1923 Helsinki) oli norjalaissyntyinen valokuvaaja ja yksi Suomen valokuvaushistorian suurista vaikuttajista. Nyblin aloitti valokuvaajana vuonna 1875 Oslossa ja työskenteli seuraavana vuonna Helsingissä Charles Riisin ateljeessa. Nyblin perusti oman ateljeen ja valokuvaustarvikeliikkeen vuonna 1877 Helsinkiin.

Nyblin valokuvasi jo 1870-luvulla taiteesta jäljennöksiä, joita hän myi. Kahdeksan jäljennöksistä ilmestyi vuonna 1883 valokuvakansiossa Finsk konst – Suomen taide. Hän kuvasi suomalaisia kansallisromanttisia maisemia ja interiöörejä, taidejäljennöksiä ja kulttuurihenkilöitä. Hän järjesti valokuvausnäyttelyitä ja pyrki edistämään valokuvausta harrastuksena ja ammattina – Nyblin oli sekä harrastajavalokuvaajakerhon että valokuvaajien ammattiyhdistyksen perustajajäsen.

Hänen valtaisa kokoelmansa on Museoviraston hallussa ja Suomen Sukututkimusseuran jäsenpalvelusta SukuHaku löytyy siihen hakutoiminto. Tämä graafi on tehty ao. tietokannan perusteella. Mitä suuremmalla ja paksummalla joku nimi on, sitä enemmän kuvia tuon sukunimisistä henkilöistä Nyblinin kuvista löytyy.

Lähde: Wikipedia

Viisisataa vuotta sitten

Tuli tarkasteltua varhaisimpia tuntemiani esivanhempia, joista esimerkiksi Pietari hallitsi jo vuonna 1557 Lohjan Varolan yksinäistilaa. Hänellä on vähintäänkin satoja ellei tuhansia elossa olevia jälkeläisiä. Mutta millaista mahtoi elämä tuolloin olla? Eri lähteistä sain koottua jotain pientä. Toki pitää muistaa, että eri puolella nykyistä Suomea olot saattoivat olla hyvinkin erilaisia.

1500-luvun Suomen maaseutu oli suurelta osin Ruotsin kuningaskunnan alaisuudessa, joka oli tuolloin yksi Euroopan suurvalloista. Maaseudun väestö koostui pääasiassa talonpojista, jotka harjoittivat maanviljelyä ja karjanhoitoa. Talonpojat olivat velvollisia maksamaan veroja kruunulle, kirkolle ja aatelisille, jotka omistivat suurimman osan maasta. Talonpojat olivat myös sotaväenottojen ja sotilasvelvollisuuksien kohteena, sillä Ruotsi kävi useita sotia naapurimaitaan vastaan. ¹

Maaseudun elämää leimasivat niukat luonnonolot, väestönkasvu ja uskonpuhdistus. Suomen ilmasto oli kylmä ja karu, mikä rajoitti viljelykasvien valikoimaa ja satoa. Väestö kasvoi 1500-luvulla noin 300 000:sta noin 400 000:een, mikä lisäsi painetta maanviljelyn tehostamiseen ja uusien alueiden raivaamiseen. Uskonpuhdistus, joka alkoi 1520-luvulla, muutti maaseudun uskonnollista ja kulttuurista ilmapiiriä. Katolinen kirkko menetti asemansa ja omaisuutensa, ja luterilaisuus tuli valtionuskonnoksi. Uskonpuhdistus vaikutti myös talonpoikien asemaan, sillä he saivat oikeuden lukea Raamattua omalla kielellään ja osallistua kirkolliseen hallintoon. ²

Maaseudun yhteiskunta oli hierarkkinen ja patriarkaalinen. Talonpojat olivat alisteisia aatelistolle ja virkamiehille, jotka edustivat kuninkaan valtaa. Talonpoikien keskuudessa oli myös eriarvoisuutta, sillä osa heistä oli vapaita, osa lampuoteja ja osa torppareita. Vapaa talonpoika omisti oman tilansa, lampuoti vuokrasi tilansa aateliselta ja torppari asui toisen talonpojan maalla. Naiset olivat alisteisia miehille, ja heidän tehtävänsä olivat pääasiassa kotitalouden ja lasten hoitaminen. Naiset eivät voineet periä tai omistaa maata, eivätkä heillä ollut äänioikeutta tai oikeutta koulutukseen. ³

Maaseudun kulttuuri oli monipuolinen ja rikas. Talonpojat puhuivat suomen kieltä, joka oli eriytynyt eri murteiksi. Heillä oli oma kansanrunoutensa ja kansanmusiikkinsa, jotka kertoivat heidän arjestaan, uskomuksistaan ja historiastaan. Heillä oli myös omat juhlat ja perinteet, kuten joulu, juhannus, häät ja hautajaiset. Maaseudulla oli myös vaikutteita muista kulttuureista, kuten ruotsalaisesta, saksalaisesta, venäläisestä ja saamelaisesta. Maaseudun kulttuuri oli myös muutoksen alaisena, sillä uskonpuhdistus, sotien seuraukset ja kaupungistuminen vaikuttivat maaseudun elämäntapaan ja arvoihin. 

Kuvassa 1540 vuoden karttaa Pohjoismaista - Kansalliskirjasto - Geographia universalis, vetus et nova, complectens Claudii Ptolemaei Alexandrini enarrationis libros VIII

Atlaksen toimittanut Sebastian Münster

Sukututkimuksesta sarjakuvaa

 En tietenkään ole ensimmäinen, joka tämän idean on toteuttanut, mutta silti ajattelin esitellä muutaman sivun. Tarkoituksena oli tekoälyn pohjalta tehdä oman käsikirjoituksen mukaan sarjakuvia omista suorista esivanhemmistani. Näistä henkilöistä ei ole säilynyt valokuvia, joten kaikki asiat ovat miljöitä myöten mielikuvituksen tuotetta. Niinpä nämä ovat semifiktiivisiä juttuja: pohjana ovat aidot sukutarinat, mutta esillepano on fantasiaa.

Ajatuksia sukututkijan ominaisuuksista

Hyvä sukututkija on henkilö, joka omistautuu huolelliseen ja tarkkaan sukututkimukseen. Seuraavassa on muutamia piirteitä, jotka voivat tehdä sukututkijasta erityisen pätevän:

Sitoutuminen ja kärsivällisyys: Sukututkimus voi olla aikaa vievää ja vaatii usein paljon kärsivällisyyttä. Hyvä sukututkija on sitoutunut hankkimaan tietoa, selvittämään vaikeita yhteyksiä ja odottamaan tuloksia.

Tutkimustaidot: Hyvä sukututkija on taitava tiedon hankkimisessa erilaisista lähteistä, kuten kirkonkirjoista, arkistoista, kirjastoista ja sukututkimusohjelmista. Hän osaa myös arvioida lähteiden luotettavuutta ja käyttää erilaisia historiallisia resursseja.

Analysointitaidot: Sukututkimuksessa on tärkeää osata analysoida kerättyä tietoa ja tunnistaa olennaiset yhteydet. Hyvä sukututkija pystyy tekemään päätelmiä ja hahmottamaan sukututkimuksen palapelissä olevia osia.

Kriittinen ajattelu: Sukututkimuksessa esiin tulevat tiedot eivät aina ole selviä tai yksiselitteisiä. Hyvä sukututkija kykenee kyseenalaistamaan, arvioimaan erilaisia näkökulmia ja etsimään ratkaisuja ongelmiin.

Tietotekniset taidot: Nykyaikaiset sukututkijat hyödyntävät usein tietotekniikkaa, kuten sukututkimusohjelmia, verkkoresursseja ja DNA-testejä. Hyvällä sukututkijalla on tarvittavat taidot käyttää näitä välineitä tehokkaasti.

Historiantuntemus: Hyvä sukututkija ymmärtää historialliset kontekstit ja osaa sijoittaa sukunsa tarinan laajempaan historialliseen kehykseen. Tieto paikallisista ja ajallisista erityispiirteistä auttaa ymmärtämään sukututkimuksen tuloksia.

Yhteistyötaidot: Sukututkimus voi olla yhteisöllistä, ja hyvä sukututkija on valmis jakamaan tietoaan muiden kanssa, kuuntelemaan perheenjäseniä ja työskentelemään yhdessä muiden sukututkijoiden kanssa.

Kaikki sukututkijat kehittyvät ajan myötä, ja tärkeintä on olla avoin oppimaan uutta ja nauttia prosessista. Sukututkimus voi tuoda esiin mielenkiintoisia tarinoita ja yllätyksiä, ja se voi olla palkitseva harrastus.