Siirry pääsisältöön

Eräs Appelgren

 Kosken Tl Patakosken Sarjan talon Kankareen torpassa syntyi heinäkuun lopulla 1815 tyttölapsi, jolle vanhemmat antoivat nimen Helena Karolina.  Isä Kustaa Kristerinpojalla ja äiti Kaisa Liisa Appelgrenilla oli useita lapsia, mutta jostain syystä Helena Karolinan kohtaloksi tuli joutua kasvattilapseksi Kosken kartanoon. Kovin huonosti asiat eivät voineet mennä, sillä kasvatti-isä oli aatelissukuinen Gustaf Armfelt ja kasvattiäiti vaimo Helena Kristerintytär Armfelt.

Helena Kristerintytär käytti miehensä sukunimeä, vaikka hän ei ollutkaan millään muotoa aatelinen. Kyseessä olikin, jos ei ainutlaatuinen, niin ainakin harvinainen avioliitto. Aatelisilla oli yleensä suuri tarve naida omasta säädystään, mutta mitään lakiteknistä syytä tähän ei tietenkään ollut. Epäsäätyinen Helena Kristerintyttären ja Gustaf Armfeltin liitto toki oli. Ehkäpä tätä häivyttääkseen Helena käytti miehensä sukunimeä. Pääsääntöisesti vaimo säilytti tyttönimensä, mikäli hänellä tällainen oli ollut käytössä.

Gustaf Armfelt oli vaimoaan yli 20 vuotta vanhempi. Pariskunnan ainoa lapsi, tytär Gustava Elisabeth syntyi 1797. Valitettavasti lapsi menehtyi jo seuraavana vuonna. Rippikirjassa on äiti Helena sukunimen jälkeen merkitty teksti ”född Christophersdr (synt. Kristerintytär)”. Kastettujen luettelossa Helenan eteen on kirjattu teksti ”välborne” eli jalosukuinen. Tätä hän ei siis ollut.

Helena Karolinan kasvattityttäreksi ottaminen käy erittäin selkeäksi, kun tietää Helena Kristerintyttären ja Kustaa Kristerinpojan olevan sisaruksia. Helena Karolina, joka käytti äitinsä sukunimeä Appelgren, oli siis yksinkertaisesti tätinsä hoivissa. 

Vuonna 1837 Helena Karolina Appelgrenin vei vihille Somerniemen Palikaisten kartanon isäntä Otto Emil Leonard Carlstedt.  Hän oli syntynyt Kiskon Martilan puustellissa luutnantin poikana. Äiti Ebba Bremer kuului sukuun, jota aikanaan pidettiin Suomen vauraimpana perheenä. Otto Emil ja Helena Karolina lähtivät Somerniemeltä Urjalaan, Ikaalisten Kartun Kauppilaan ja edelleen Viipuriin 1840- ja 1850-luvuilla. Vuosien mittaan pariskunnalle syntyi kaksi poikaa ja kolme tytärtä. 

Tyttäristä Olga Emilia Carlstedt teki uraa Sortavalan maaseurakunnassa sijainneessa mallikoulussa eli seminaarinharjoituskoulussa. Kymölän eli Siitoisten kansakoulun lastentarha, joka perustettiin 1864, oli ensimmäinen Cygnaeuksen ihanteen mukainen kansakoulu. Sen perustajat Elisabeth ja Herman Hallonblad lahjoittivat koulun vuonna 1880 perustetun Sortavalan seminaarin mallikouluksi. Kyse ei siis ollut muotimaailmasta!

Helena Karolina Appelgren asui leskenä Olga Emilian luona. Kun hän kesäkuussa 1899 kuoli, julkaisi mm. sanomalehti Laatokka hänestä kauniita muistosanoja. Niiden mukaan vainaja oli ”vanhan kansan ihmisiä sanan kauniimmassa merkityksessä”. Hänet kuvailtiin olleen uskossaan loppuun asti lujan ja toivossaan järkähtämättömän. Rakkaudessa hän käytti periaatetta kaikki toiselle, itselle ei mitään. Sortavalassa hän ehti asua lähes 20 vuotta. Erityisen vaikutuksen hän teki niihin jopa satoihin opettajiin, jotka olivat valmistuneet seminaarista. Samoin koulun oppilaat olivat oppineet arvostamaan rouva Appelgrenia laajalti. Hän ehti ennen kuolemaansa sairastaa vain hetken. Kaipaamaan jäivät omien lasten lisäksi 10 lastenlasta sekä yksin lapsenlapsenlapsi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Skitinbäck - Nygård

Esimerkiksi Juha Sinivaaran nettisivuillaan esittelemä aateloitu Giös -suku oli kotoisin nykyisen Raaseporin kaupungin, entisen Pohjan pitäjän Nygårdin tilalta. Tilan alkuperäinen nimi oli Skitinbäck päärakennuksen takana virranneen pienen puropahasen mukaan. Luultavasti elokuussa 1444 aateloidun suvun myöhemmät herrat eivät katsoneet hyvällä tätä rahvaanomaista nimeä. Niinpä kartano sai uuden, täysin neutraalin nimen Nygård. Kun kuningas Kristoffer antoi Jösse Olofinpojalle rälssikirjeen Tukholmassa 1444, mainittiin samalla miehen omistukset. Näin tuo Skitinbäckin tilan voidaan sanoa olleen olemassa jo lähes 600 vuoden ajan. Nykyisen päärakennuksen etupuolen pihamaalla on kivirivi, joka luultavasti on jäänne jostain varhemmasta rakennuksesta. Kivien muoto ja koko viittavat tämän olleen rakennetun ennen 1700-lukua. Saman vuosisadan alussa katosivat Giös -sukuiset omistajat Skitinbäckiltä. Heidän jälkeensä talo oli lampuotien hallussa jaettuna useampaan eri osaan. Vasta vuosisadan lo

Stubbet Inkoosta

Sinetti Inkoosta; Kansalliarkiston pergamenttikokoelmasta vuodelta 1447 Länsi-uusimaalainen Inkoon pitäjä (ruots. Ingå) mainittiin nimeltään ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1335. Nimen arvellaan tullen siitä, että joku Inge sai joen nimettyä itsensä mukaan, Inge å, Ingen joki. 1400-luvulla löydetään Inkoosta eräs suku, joka myöhemmin käytti samanlaista lenkistä roikkuvaa metsästys-torvivaakunaa, kun naantalilainen Jägerhorn af Storby –suku. Tapio Vähäkangas arvelee, että suvuilla voisi olla yhteinen esi-isä, sillä Jägerhorn af Storbyn kantaisä oli eräs Jowan (Jöns) Filpunpoika, rälssimies joka mainittiin Maskussa 1405, samoihin aikoihin, kun Inkoossa mainittiin eräs Olof Filpunpoika. Tämä Olof Filpunpoika osti Inkoossa 1400 1,5 veromarkan maat, jonka myyjä halusi takaisin 1409. Tutkintakäräjillä 1405 Olofilta peruutettiin (otettiin verolle) Inkoon Kullasta rälssimaata 3,5 veromarkan edestä. Suvun ensimmäinen tunnettu jäsen Olof Andersinpoika (tai Andreaksenpoika) main

Kolmen suurmiehen sukulaisuus

Maassamme ilmestyi 1910-luvun lopulla hetken aikaa Genealogica -niminen aikakauslehti, johon alan asiantuntijat sekä harrastajat kirjoittivat sukuselvityksiä. Lisäksi mukaan mahtui paikallishistoriaa, yleistä Suomen historiaa sekä pohdiskelua sukututkimuksen tekemisestä arkistojen järjestelyä myöten. Näistä lehdistä voi pongata monta mielenkiintoista asiaa, joista tähän alle olen napsinut yhden - Osmo Durchmanin tekemän koosteen "kolmen ylipäällikö sekä entisen valtionhoitajamme keskinäinen sukulaisuus". Muistettakoon, että herra Durchmanilla ei luonnollisesti ollut mitään tietoa siitä, että ratsuväenkenraali Carl Gustaf Emil Mannerheimista sekä senaattori Per Evind Svinhufvudista tulisi vielä joku päivä tasavallan presidenttejä.