Siirry pääsisältöön

Hedvig Nyström, Säästöpankin ensimmäinen tallettaja

Historian kuvakokoelma
M. L. Carstensin kokoelma
Museovirasto
Suomen ensimmäinen Säästöpankki perustettiin Turkuun 200 vuotta sitten, tarkemmin sanottuna 21.8.1822. Se oli ensimmäinen suomalainen pankki Suomen Pankin perustamisen jälkeen 1811. Helsinkiin Säästöpankki saatiin neljä vuotta Turkua myöhemmin. 

Turun Säästöpankissa ensimmäisen talletuksen teki laivavarustaja ja kauppaneuvos Gabriel Gestrinin piika, Hedvig Nyström. Hänen talletuksensa oli kuusi ruplaa ja se tapahtui tammikuun neljäntenä päivänä 1823. Piikamme asui tuolloin samassa talossa työnantajansa kanssa eli Brahenkadulla, numerossa 160. Tämä osoite kuului Pohjoiskortteliin tuohon aikaan. Gabrie Gestrinillä ja hänen ensimmäisellä vaimollaan Magdalena Lovisa Ståhlströmillä oli kolme lasta: Agatha (1796), Sophia Magdalena (1797) ja Anna Charlotta (1799). Ensimmäisen puolisonsa kuoleman jälkeen Gestrin nai Susanna Claessonin. Tästä liitosta syntyivät Axel Gabriel (1801), Antoinne Christiana (1804) ja Susanna Antonette (1805). Susanna Claessonin kuoltua nai kauppaneuvoksemme Christina Margareta Petterssonin, jonka kanssa hän sai yhden pojan, Peh Gabrielin (1816). 

Entäs sitten piikamme Hedvig Nyström? Hän oli syntynyt Inkoon Gumbölessä 10.3.1783 ja tullut Turkuun vuoden 1807 maaliskuussa. Hänen isänsä Henrik Hansson oli Gumbölen Stackotsin talollinen ja syntynyt ao. paikassa vuonna 1748. Äiti Maria Olofsdotter oli taasen kotoisin Inkoon Maggbölen Spofvasin talossa. Hän oli puolisoaan kolme vuotta vanhempi. Hedvig, joka myöhemmin siis käytti sukunimeä Nyström, oli sisarussarjansa toiseksi nuorin. Hänellä oli sisarukset Anna (1772), Anna Margareta (1774), Eric (1776), Maria (1777), Eva (1780) ja Agneta (1785).  Heistä ainakin Agneta kuoli aivan pienenä. Lisäksi perheeseen syntyi yksi lapsi kuolleena vuonna 1786. 

Hedvig eli Hedda Nyström kuoli naimattomana ja lapsettomana Turussa 28.12.1857. Kuolinsyyksi on kirjattu koruttomasti halvaus. Kuollessaan hän asui Turussa, toisen kaupunginosan korttelin 14 talossa numero 2. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirkkopalon jälkeen

Osmo Durchman kokosi Suomen Sukututkimusseuran jäsenjulkaisuun, Aikakauskirja Genokseen 1930-luvulla tietoja kirkkojen ja pappiloiden tuhoutumisista. Näistä tiedoista on paljon hyötyä tutkijalle, joka ihmettelee esimerkiksi rippikirjojen puuttumista tietyistä seurakunnista. Paloja on ollut 1600-luvulta lähtien, kun kirkonkirjoja ylipäätänsä alettiin pitämään, runsaasti. Toisaalta hämmästyttävän vähän on kokonaisuutena katsottuna tästä kirkollisesta materiaalista tuhoutunut. Eräitä näistä tapauksista olivat Kannuksen kirkon ja kellotapulin tuhonnut tulipalo 31.7.1813. Tuon samaisena päivänä oli ehditty soittaa seurakunnan kappalaisen, Karl Borgin kuolinkellot. Toinen tulipalo riehui vajaata vuotta aiemmin eli 22.8.1812 Valkjärven kirkossa. Koko rakennus tuhoutui tässä palossa. Tietoja kirkkorakennusten ja pappiloiden tulipaloista löytyy mm. piispan- ja rovastintarkastusten pöytäkirjoista. Myös tuomiokapitulien asiakirjoista innokas sukututkija voi etsiä näiden onnettomien tapausten syit

Eräs saha Halikossa

Maamme vanhimpina sahalaitoksina on monesti pidetty Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Kymenkartanoon, Perniöön, Viipuriin ja Espooseen kruunun toimesta pystytettyjä vesisahoja. Näiden sahojen tärkein tehtävä oli tuottaa se sahatavara, mitä linnoissa ja latokartanoissa tarvittiin. Raaka-aineena nämä sahat käyttivät ns. verotukkeja eli talollisilta veroparseleina kerättyjä puolta. Samoihin aikoihin myös eräillä aatelismiehillä oli omia, yksityisiä sahoja. Monia pitäjänhistorioita ja muita selvityksiä kirjoittaneen Aulis Ojan mukaan Varsinais-Suomesta löytyy em. kruununsahoja varhaisempia vesisahoja. Tietoja näistä on säilynyt mm. Eerik Flemingin maakirjassa. Tuo mainittu maakirja sisältää erilaisia maanjakoon liittyviä tuomioita vuosien 1420–1551 väliltä.   Samoin siitä löytyy muitakin omaisuuteen liittyviä dokumentteja sekä merkintöjä Flemingin suvun jäsenistä ja heidän sukulaisuussuhteistaan. Aulis Ojan kirjoitusten perusteella löytyy Eerik Flemingin maakirjan sivulta 45 [1] lyhyt dokume

Kuka oli ensimmäinen sukututkija?

HUOM: Tämä teksti on tehty tekoälyn ehdottaman tekstin pohjalta. On hyvä huomata, että tekoälysovellukset eivät ole millään tavalla täydellisiä tällä hetkellä. Sinänsä nämä alla olevat henkilöt ovat olleet varhaisia sukututkijoita, mutta heitäkin ennen on sukujensa saloista kiinnostuneita löytynyt. Suhtaudu siis terveen kriittisesti tähän tekstiin! Sukututkimuksen historia ulottuu kauas menneisyyteen, ja on vaikea nimetä yhtä tiettyä henkilöä ensimmäiseksi sukututkijaksi. Tieto omasta suvusta ja sen historiasta on kiinnostanut ihmisiä kautta aikojen, ja esimerkiksi eri aatelissukujen historioiden kirjoittaminen on ollut yleistä jo keskiajalla. Kuitenkin modernin sukututkimuksen perustana pidetään yleisesti genealogiaan erikoistuneita oppineita, jotka toimivat Euroopassa 1500-luvulta lähtien. Heidän tavoitteenaan oli koota tietoa erityisesti aatelisten sukujen historiasta ja sukulaisuussuhteista. Tämä tieto tallennettiin usein heraldisiin rekistereihin, jotka sisälsivät tietoa sukujen v