Varolan jälkeläisiä

Lohjan Varola 1700-luvun kartalla

Lohjan Varolaa voitaneen pitää kohtuullisen hyvin toimeentulevana tilana 1600 -alkupuolella. Esimerkiksi vuonna 1620 oli omaisuutta seuraavasti :

Kaksitoista lammasta, kuusi lehmää, viisi sikaa, viisi vuohta, kolme härkää, yksi nuori härkä ja yksi tamma. Kymmenyksiä maksettiin Varolassa vuodelta neljää vuotta aiemmin 16 kapallista viljassa. Manttaaliluku oli 1620 1/3, mutta nousi 1631 ½ manttaaliin. Vuodelta 1625 mainitaan pieni puromylly, joka oli autiona vuonna 1633, mutta käytössä taas 1680. Myllyä ilmeisesti käytettiin vain syksyllä ja keväällä.

Iisak Varola kuoli 1648 ja isännäksi tuli hänen poikansa Niilo. Vuonna 1682 pidetyssä katselmuksessa todetaan Varolasta mm. seuraavaa : hyvä pelto, niukasti niittyä ja metsää, mylly keväällä ja syksyllä, ei kalastusta tai puutarhaa.


Niilo Varola oli syntynyt 1630 oli täten vain 18 –vuotias joutuessaan vastaamaan ison perheensä toimeentulosta. Lapsia Niilolle itselleen tuli useita, joista nuorin, Olof, otti sukunimekseen Warell. Olof Warell muutti jo nuorukaisena Turun seudulle ja hoiti siellä lukuisia tärkeitä tehtäviä. Hän oli mm. Mietoisten Saaren kartanon vouti 1703-04 ja Maskun Kankaisten kartanon vuokraaja 1704-21. Mainittakoon, että Suomen Kartanot - nimisessä teoksessa kerrotaan 1700 -luvun olleen Kankaisten kartanossa rappion aikaa ! Vielä 1750 –luvulla kasvoivat isot puut kartanorakennuksen sisällä.

Olof, joka käytti nimimuotoja Varola, Warelius ja Warell sukunimenään, toimi myös Kosken Tuimalan ratsutilan isäntänä vuosina 1728-35. Näiden kaikkien toimien lisäksi hän oli myös Maskun kirkonisäntänä 1708-20 ja nimismiehenä 1713-19. Olofin puoliso oli pappissukuun kuulunut Kristina Wallius. Kristinan isä oli Marttilan kirkkoherra Petrus Wallius.

Olofin tytär, Kristina, meni naimisiin koskelaisen Adam Sarinin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi useita lapsia, joista neljän jälkipolvet on kartoitettu melkoisen kattavasti ns. Tamlanderien suvun tutkijapiirissä.

Olofin lapset seurasivat myös osittain isänsä jälkiä. Perheen vanhin poika, Andreas, toimi isänsä jälkeen Maskun nimismiehenä parin vuoden ajan. Andreas kävi myös Turun katedraalikoulua, mutta jätti sen kesken. Pojista seuraava, Petrus kävi myös koulua Turussa päästen ylioppilaaksi kesäkuussa 1723. Pappisvihkimyksen hän sai 1728. Petrus toimi myöhemmin Joutsenon kappalaisena ja Jääsken kirkkoherrana. Hänenkin vaimonsa tuli pappissuvusta, Anna Katarina Liluksen isä oli Joutsenon kirkkoherran Gustav Liliuksen tytär.

Petruksen ja Anna Katarinan pojista kolme luki itsensä ylioppilaaksi. Vuonna 1745 syntynyt Mikael vihittiin Viipurissa papiksi 1770 ja toimi vuosina 1773-76 Lappeen kappalaisena. Valitettavasti Petruksen ja Annan kaikki kahdeksan lasta kuolivat nuorina ennen äitiään. Petrus kuoli ennen vaimoaan ja täten Anna Katarinan raskas velvollisuus oli saattaa haudan lepoon koko perheensä. Perheen vanhimmaksi elänyt lapsi oli edellä mainittu pappi Mikael Warell, mutta hänet kaatoi sairaus jo 31 vuoden iässä.