Johan Edvard Elg - poissa 15 vuotta

Ennen nykyajan massamediaa ja sähköisiä tiedonkulkukanavia maailmalla liikkuvista sukulaisista sai tietoja vain hyvin satunnaisesti. Merimiehet olivat yksi työväestöä, joka saattoi kerran kotimaan kamaralta lähdettyään kadota iäksi. Onneksi apuun tulivat merimieskirkot, jotka ovat jo 137 vuoden ajan koonneet yhteen maailman eri satamakaupungeissa liikkuneita merenkulkijoita ja myös siirtolaisia.

Vuodesta 1882 lähtien alkoi ilmestymään merimieslähetyksen oma julkaisu, sanomalehti Sjömanswännen. Kristillisten artikkeleiden keralla lehteä täyttivät mm. loppuvuodesta 1889 lukuisat merimiesten tervehdykset ja lyhyet tiedonannot. Marraskuun 15. päivän numerosta kyseiseltä vuodelta löytyi maininta Kiskon Orijärven kaivokselta kotoisin olleesta Johan Edvard Elgistä, joka oli ollut 15 vuotta reissussa oleskellen lokakuussa 1889 New Yorkissa. Sama tieto löytyy lehden suomenkielisestä versiosta "Merimiehen Ystäwä: Suomen merimieslähetystoimen lehti".

Sukunimi Elg ja Orijärvi herättivät tietysti heti kiinnostukseni. Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen digitoimien rippikirjojen jäsenpuolelta löytyivät helposti Johan Edvardin vanhemmat, sillä Orijärven sekä viereisen Malmbergin kaivoksen väestä pidettiin 1800-luvun alusta lähtien omia rippikirjoja. Mitään omaa pappia tai edes saarnaajaa ei kaivoksilla ollut, mutta ilmeisesti valtavan väkimäärän takia päädyttiin erillisiin kirjoihin. Nämä kyseiset rippikirjat etenevätä kaiken lisäksi aakkosjärjestyksessä 1830-luvulta eteenpäin, joten etsiminen on vaivatonta. Ovathan em. yhdistyksen talkoolaiset tehneet kaiken huipuksi hakemistot mm. juuri Kiskon rippi- ja historiakirjoihin.

Johan Edvardin isä oli ruukkityömies Erik Johan Elg, joka syntyi Orijärvellä 1825. Hänen vaimonsa, Johan Edvardin äiti, oli vuonna 1834 syntynyt Gustava Skarp. Viimeksi mainittu kuului siihen ruukkisukuun, josta kirjoittelin tässä blogissa elokuun 14. päivä tänä vuonna.

Näin ollen molempien vanhempien sukujuuria saattaa löytää melko kivuttomasti aina 1700-luvun alkupuolelle saakka. Skarp-sukuisiin en enää palaa, vaikka em. blogijutussani ei Gustavan isää mainitakaan. Toisaalta Erik Johan Elgin äiti oli Anna Emanuelsdotter, jonka äiti Anna Eriksdotter oli pitäjänmylläri Erik Erikssonin tytär. Tämän mylläri-Erikin jälkeläiset käyttivät sukunimeä Burman. Anna Eriksdotterin puoliso taasen oli Kiskon Langilan talon lampuoti Emanuel Michelsson. Tämän pariskunnan perilliset käyttivät sukunimeä Lindström.

Johan Edvard Elgin myöhemmistä vaiheista vuoden 1889 jälkeen minulla ei ole havaintoa. Hän saattoi palata Suomeen, olla merillä koko ikänsä asettuen sitten siirtolaiseksi tai pahimmassa tapauksessa Elg menehtyi työssään. Olihan merimiehen ammatissa vielä tuohon aikaan suuria riskejä.