 |
| Brunowien vaakuna vuodelta 1575 |
Brunovien myötä alkoi aivan uusi aikakausi Katteluksessa. Isännät olivat aatelismiehiä, mutta myös karskeja sotilaita. Perinteinen perheviljelmä sai väistyä kartanon tieltä. Palkollisten ja torpparien määrä kasvoi voimakkaasti. Kärajöinti naapurien ja sukulaisten kesken oli vilkasta. Tässä suhteessa käytäntö ei ollut muuttunut Dahlmanien loppuajoista. Tavat höltyivät ja väen liikkuvuus lisääntyi. Ajanjaksona 1796...1805 syntyi kylässä 9 ja jaksona 1813...1828 10 aviotonta lasta. Yksittäisten henkilöiden seuraamista vaikeuttaa rippikirjojen puuttuminen Brunowien aikakaudella vuosilta 1792..1802 ja 1807...1811.
Kersantti Bernt Johan Brunov sai koko talon haltuunsa 1788 omistettuaan sitä ennen vain Alimmaisen. Hän vaihtoi 12.4.1777 omistamansa osan Luskalasta Johan Dahlmanin osuuteen (8/13) Katteluksesta ja osti Nils Dahlmanin osuuden (5/13) 29.9.1787. Brunovin tultua taloon tapahtui monia muutoksia. Palvelusväkeä, lampuoti Mats Nyman (taulu 22, s. 49) ja torppari Mårten Matsinpoika (taulu 24, s. 50) perheineen muuttivat mukana Luskalasta. Talossa oli paljon useasti vaihtuvia palveluspiikoja. Maanviljelystä hoiti aluksi lampuoti, Mats Nymanin jälkeen Henric Henrikinpoika 1780 ja Johan Lundberg perheineen 1781 alkaen.
Torppien määrä alkoi kohota nopeasti. Saksan Sachsenin Schneebergistä Fagervikiin 1730-luvulla tulleen pläkkiseppäsuvun vesa, torppari ja seppä Nils Johaninpoika (Sonntag) perheineen ilmestyi 1780 ensimmäisten joukossa. Hänen pojantyttärestään polveutuu mm. Turun yliopiston perustajiin kuulunut professori Kaarlo Jäntere, joka oli Katteluksen torppari Carl Isaac Jernströmin (s. 1813, k. 1882) ja Anna Lovisa Sonntagin (s. 1820, k. 1872) pojanpoika. Rippikirjasta 1786 ...1791 voidaan laskea ainakin kahdeksan torppaa. Parissa vuosikymmenessä tämän jälkeen luku vielä kaksinkertaistui.
Bernt Johan Brunov muutti perheineen Lopelle 1807 myytyään talon pojilleen Carl Isaacille ja Samuelille 10.2.1806. Kauppasumma koostui vanhemmille maksettavasta vuotuisesta syytingistä ja neljälle sisarukselle kullekin maksettavasta 1000 hopeariikintaalarin korvauksesta perintöosastaan. Vanhempien syytinkiehdot olivat: joka syksy heti puinnin jälkeen tuli luovuttaa 18 tynnyriä rukiita ja kaksi tynnyriä ohria, vuosittain oli toimitettava teurashärkä ja vuoden vanha sika sekä ruokittava hevonen, neljä lypsylehmää ja 6 lammasta vanhempien lukuun sekä ylläpidettävä tilalla yhtä tavarahuonetta. Tilan haltuunottopäiväksi sovittiin 1.5.1806.
Talon omistivat aluksi hetken aikaa puoliksi pojat kersantti Carl Isaac ja entinen ylioppilas Samuel Brunov, mutta Carl Isaac osti 22.10.1806 myös veljensä osuuden. Kauppakirja kuittasi sovitun kauppasumman täysin maksetuksi ja siirsi sisarosuuksien ja syytingin maksamisen kokonaan Carl Isaacille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti