Varolan Kreetta sai oikeutta

Eräs kaukaisista esitädeistäni oli Varolan Kreetta, joka eli 1600- ja 1700-luvun vaihteessa. Hän asui miehensä Niilo Jaakonpojan kanssa Lohjan Varolan talossa.

Kreetan elämä jäisi koko lailla tuntemattomaksi ilman paria käräjämerkintää. Vuonna 1696 eli suurena kuolonvuotena oli läheisen Torholan Niilo myynyt eteenpäin Kreetalta lainaksi saamansa härän. Kun korvausta ei alkanut kuulua, veti tarmokas esitätini Niilon käräjille. Siellä Torholan isäntä tuomittiin maksamaan 27 taalaria korvausta tästä luvatta myydystä elukastsa.

Torholan väki aiheutti seuraavankin tiedonjyväsen Kreetan elämästä. Samana vuonna nimittäin käräjillä käsiteltiin varkaustapausta, jossa Henrik Niilonpoika oli kaupitellut Varolan Kreetalta varastamiaan tavaroita Tammisaaressa - luultavasti täkäläisillä markkinoilla. Varastetusta hopealusikasta Henrik oli saanut seitsemän taalaria, eräästä hopearahasta viisi taalaria ja lopulta sormuksesta kolme markkaa. Valitettavasti minulla ei ole tietoa siitä, mikä rangaistus Torholan miestä kohtasi. Oikeudessa kirjattiin tarkkaan ylös koko varastettu omaisuus meidän jälkipolvien iloksi;

-          hopealusikka, merkitty NIS – EOD         (Nils Isaksson/Elisabeth Olofsdotter)
-          kullattu hopearaha, jossa pöllönkuva
-          neljä kullattua hopeasormusta
-          kuusi paria villasukkia
-          10 kyynärää kirkasta palttinaa
-          20 kyynärää itsekudottua palttinaa
-          kaksi paria sormikkaita
-          puolen tuopin kokoinen tinatuoppi
-          kaksi miesväen kaulahuivia
-          kaksi hihamuhvia
-          neljää kerää lankaa
-          kolme juustoa !
-          yksi pari lakanoita ja tyynyliinoja
-          kaksi naisten hihallista paitaa
-          tupakkaa