Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

26.10.2018

Oripään Wellenius


Auranmaalaiset pappismiehet muodostivat 1700- ja 1800-luvuilla monimutkaisia suhdeverkostoja avioliittojensa kautta. Heillä oli tietysti yhteyksiä myös muualle maassamme. Yksi näistä sukulaisuusverkkojen keskellä eläneistä oli Oripäähän 1835 kappalaiseksi nimitetty Frans Henrik Wellenius. Hän oli syntynyt Kiukaisissa täkäläisen kappalaisen poikana. Frans Henrik menetti isänsä, Isak Welleniuksen hyvin traagisella tavalla. Suomen sodan aikaan 1808 venäläiset sotajoukot sytyttivät Kiukaisten pappilan tuleen. Tunnollisena pappismiehenä kappalaisemme kiiruhti pelastamaan kirkonarkistoa jo palavasta rakennuksesta saaden putoavan hirren päähänsä. Tästä iskusta hänen kerrotaan tulleen mielisairaaksi ja lokakuussa 1808 hän menehtyi.

Leski Hedvig Maria Malmberg jäi yksin suuren katraansa kanssa. Lapsista Frans Henrikin veli Isak Johan oli jo 1805 lähtenyt opintielle Porin triviaalikouluun päätyen lopulta 1846 Längelmäen kirkkoherraksi. Frans Henrik lähetettiin 1813 samoin Poriin oppia saamaan, josta hän siirtyi Turkuun päästen ylioppilaaksi 1820. Pappisvihkimyksen Wellenius sai joulun alla 1824, jonka jälkeen Turun tuomiokapituli määräsi hänet toimimaan pappina mm. Halikossa, Yläneellä, Piikkiössä ja Maariassa. Maariassa hänet mainitaan pitäjänapulaisena 1829 ja sieltä hän sitten matkusti vaimonsa Erika Serafia Dammertin kanssa Oripään kappalaisen puustelliin eli Grönkullaan 1837. Nimityksen ja virkaanastumisen välillä saattoi olla muutamia vuosiakin.

Mukana seurasivat Maariassa syntyneet pojat Frans Isaak ja Erik Edvard. Pian muuton jälkeen syntyi Anton Emil. Muutamien vuosien ajan kolmella veljeksellä oli seuraa 1834 kuolleen edellisen kappalaisen, Josef Pahlmanin lapsista. He olivat jääneet asumaan Grönkullaan, kunnes muuttivat kukin tahoilleen. EI sovi myöskään unohtaa kappalaisemme palvelusväkeä, sillä Maariasta Oripäähän muuttivat myös piiat Kaisa Karolina Willgren ja Ulriikka Matintytär.

Frans Henrikin puoliso Erika Serafian isä oli ollut tyttärensä syntymän aikaan pitäjänapulaisena Paimiossa. Äiti Johanna Sevonius kuului Paimion Sievolasta lähteneeseen erittäin laajaan pappissukuun, kun taas isä Erik Dammertin sukujuuret vievät Lohjan Humppilan kylän talonpoikiin.
Frans Henrik toimi Oripäässä vuoteen 1843 saakka siirtyen sitten kappalaiseksi Suoniemelle. Poika Frans Isaak vihittiin papiksi 1861 ja hänestä tuli Suoniemen saarnaaja. Täten hän työskenteli pitkälti isänsä kanssa. Ikävä kyllä sekä Frans Henrik että poikansa Frans Isaak kuolivat molemmat maaliskuussa 1863. Isän vei pilkkukuume ja poika menehtyi jonkinlaisiin kouristuksiin. Pikkuveli Anton Emil opiskeli Helsingin yliopistossa ja sai pappisvihkimyksen 1868. Hänet nimitettiin Karkun kirkkoherraksi 1888 ja siellä hän myös kuoli viittä vuotta myöhemmin.

Anton Emil Welleniuksen ensimmäinen puoliso Laura Borenius oli samalla hänen serkkunsa Johan Ferdinand Boreniuksen tytär. Tätä samaa sukua oli Oripäässä 1784 syntynyt Johan Fredrik Borenius, jonka äiti Margareta Hosslenius oli Marttilan surullisen kuuluisan kirkkoherran, Gustaf Johan Hossleniuksen sisko. Anton Emilin toinen puoliso oli Emilia Molin. Heillä oli poika Paul, joka toimi vuodesta 1928 lähtien tullitarkastajana Turussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...