Suutareita

Kauppalehti 10.2.1909 - Kansalliskirjasto

Liedon nykyisessä keskustaajamassa eli Hyvättylän kylän Kyöstilässä syntyi tammikuun viimeisenä päivänä poikalapsi torppari Heikki Juhonpoika Viinamäen ja Maijastiina Juhontyttären perheeseen. Tämä perheensä kuopus sai nimen Juho. Hänen vanhempia sisaruksiaan olivat Risto, Vilhelmiina ja Maria, joista vain keskimmäinen selvisi yli lapsuusiän. Juhon lapsuus ei luultavasti ollut kovin harmoninen, sillä äiti Maijastiina menehtyi hänen ollessaan noin kolmevuotias. Isä meni pian uusiin naimisiin pöytyäläisen Kustava Saxfeldtin kanssa, mutta tämä liitto päättyi Heikki Juhonpojan kuolemaan elokuussa 1859. Leskivaimo Kustava sai 1861 uudeksi puolisoksi Kurkelan Knaapin torppari, Tuomas Pirttimäen. Kustava muutti saman tien Pirttimäkeen, mutta Juho jäi Viinamäen uuden torpparin mökkiin. Sieltä hän 1864 muutti Turun kaupunkiin.

Käytännössä hän oli muuttanut sinne suutarinoppiin jo paria vuotta aiemmin. Turussa hän kävi samalla sunnuntaikoulua. Kisälliksi hän pääsi 1870 ja lopulta suutarimestariksi 1878. Turun vuosina Juho Virtanen löysi elämänkumppanikseen piikkiöläisen Amanda Sofia Ågrenin, joka oli miestään noin kahdeksan vuotta nuorempi. Pariskunta asui toisen kaupunginosan kolmannen korttelin talossa numero neljä.

Amanda Sofia oli syntynyt Piikkiön Rungon kylän Pietilän talon Rajalan torpassa. Hänen isänsä oli suutari Matti Ågren, joka oli tullut Rajalaan Kaarinasta vuonna 1844. Amanda Sofia, joka syntyi 1858, oli perheensä kuopus. Hänellä oli useita sisaruksia, joista moni menehtyi jo lapsuusiällä. Amanda Sofian äiti Maija Ulla Lindberg oli kotoisin Hadvalasta, kun taas isä-Matti tulevan vävynsä tavoin Liedosta. Rungolla asui 1850-luvulla ainakin neljä suutaria eri kantatalojen torpissa, joten kenkien puutetta ei tuossa kylässä kärsitty.

Vuonna 1878 Virtanen perusti Helsinkiin oman liikkeen, jota hän sitten hoiti menestyksellisesti vuosikymmeniä. Silloisella Itä-Heikinkadulla talossa numero kolme sijainnut liike suositteli esimerkiksi vuonna 1909 ”suosittua suurta ja monipuolista varastoa hyviä jalkineita herroille, naisille ja lapsille”. Tilaustyöt luvattiin toimittaa nopeasti ja ”mahdollisimmalla tarkkuudella”.
Ei siis ihme, että Käsityö- ja teollisuuslehti yltyi kehumaan Virtasta ammattikuntansa kaikkien etevimpänä jäsenenä pääkaupungissa. Työnsä lisäksi oli ottanut vuosien varrella osaa ammattikuntansa edunvalvontaan Helsingin Työväenyhdistyksen kautta.