Väinö kävi ammattikoulua ja työskenteli 30-luvun lopulla viilarina Virkkalassa. Kuvassa nuoret miehet ovat kerääntyneet ehkä jo sotaan lähdön tunnelmissa. Väinö äärimmäisenä oikealla.
Jatkosodassa Väinö palveli alikersantin arvolla ja elokuun 10. päivä vuonna 1941 hänen osastonsa joutui taisteluun Kiestingin Kapustnajajoella. Kellon 12 aikaan keskipäivällä hän haavoittui ja kuoli vammoihinsa seuraavana aamuna puoli yhdeksältä. Äiti Selina oli kuollut jo 1934 ja kahden sisaren raskaaksi velvollisuudeksi jäi vastaanottaa rykmentin pastorin kaavamainen kirje sodan uhriksi joutuneesta pikkuveljestä, joka kaatui ainoastaan 22-vuotiaana.
Vieläkin ankarammaksi järkytys kasvoi, kun vain pari viikkoa myöhemmin perheen neljäs lapsi, Kalle, jäi sotavangiksi Aunuksen Levinassa. Kalle kuljetettiin vankileirille nro 99, Spasskin asutuskeskukseen Karagandan alueella. Paikka sijaitsee nykyisessä Kazakstanissa. Siellä hän sairastui lähes heti viettäen lähes koko vankeusaikansa sairaalassa. Helmikuun lopulla 1942 hän menehtyi vesipöhöön ja vatsatautiin vain 33 vuotiaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti