Hyväsydäminen Sandberg

Koskella Tl asui 1800-luvun alkupuolella muurari Kustaa Sandberg, joka oli syntynyt hyvin vaatimattomiin oloihin huhtikuussa 1802. Hänen isänsä, Jättelän Pertuntalon Nummilan torppari Matti Jaakonpoika, oli kuollut hieman ennen poikansa syntymää. Näin äiti Anna Matintytär jäi yksin huolehtimaan Kustaasta sekä hänen kahdesta vanhemmasta veljestään, Heikistä ja Matista.

Kauaa ei tämä tilanne jatkunut, sillä jo vuonna 1803 Anna meni uusiin naimisiin uskelalaisen Mikko Juhonpojan kanssa. Anna oli toista miestään noin 12 vuotta nuorempi. Heille syntyi Nummilan torpassa kolme lasta, joista kaikki kuolivat pienenä. Anna Matintytär menehtyi 1814 ja seuraavana vuonna Mikko toi Loimaalta itselleen uuden vaimon, Maria Simontyttären.

Näin kolme veljestä joutuivat tilanteeseen, jossa kumpikaan huoltajista ei ollut heille sukua. Kustaa lähtikin tien päälle jo varhain eli 15 vuoden iässä. Kosken Tl rippikirjasta ilmenevän tiedon mukaan hän muutti tuolloin Somerolle.

Seuraavan kerran Kustaan, joka nyt käyttää sukunimeä Sandberg, tapaa Kosken kartanon mailla olleesta torpasta vuodesta 1833 lähtien. Tuolloin hänet mainitaan rippikirjassa muurarimestarina. Näin ollen voisi ajatella, että tuohon aikaan rakennettujen kartanon talojen ja torppien uunit olisivat Kustaan tekemiä.

Koko ikänsä naimattomana pysynyt Kustaa kuoli kotonaan tammikuussa 1848 hengenahdistukseen vain 45 vuoden iässä. Tämän yksineläjän testamentti oli kuitenkin yllättävä. Kesällä 1850 lainvoiman saanut asiakirja osoitti muurari Sandbergin hyväsydämiseksi mieheksi. Testamentin mukaan piti hänen jäämistöstään antaa 500 hopearuplaa köyhäinkassan hallitukselle ja näiden varojen korot piti käytettämän Kosken kappeliseurakunnan köyhien lasten kouluttamiseksi.

Testamentin perusteella Kustaa Sandberg oli niitä henkilöitä, jotka jo hyvin varhaisessa vaiheessa ymmärsivät koulutuksen tarpeellisuuden maaseudullakin. Vielä 1800-luvun lopulla oli hyvin yleistä, että kansakoulun perustamista vastustettiin milloin mihinkin käytännön syyhyn perustuen. Opiskelun katsottiin esimerkiksi vievän yhden käsiparin pois pakollisista maatöistä. Eräät olivat jopa sitä mieltä, että oli väärin kouluttaa maalaisia, sillä he eivät kuitenkaan pääsisi tarpeeksi pitkälle opin tiellä. Koulussa lapsille ja nuorille vain annettaisiin turhaa toivoa.

Toki Kosken kappelissa oli oma pitäjänpedagogi, joka antoi opetusta mm. kirjoituksessa ja lukemisessa. Pari vuotta Sandbergin testamentin toimeenpanon jälkeen kirkkoherra Elmgren antoi kuuluttaa lehdessä uutta pedagogia seuraavaan tyyliin; "Haettawana on Pitäjän-Kouluttajan wirka Marttilan pitäjän Kosken kappelissa. Tawallisilla, waadittawilla todistuksilla, sekä myöskin todistuksella wuoro-opetus-tawan tiedosta, warustetut hakiat, saawat ennen tulewan Toukokuun loppua itsensä allekirjoittaneelle Kirkkoherralle kirjallisesti ilmoittaa. Palkka, joka taitaan parannettaa, on aluksi 2 ruplaa hop. ja 3 tynnyrin paikoilla rukiita wuodelta."


Kuvan koululaiset ovat Varsinais-Suomen Kiskon Lapinkylän koululta, 1910-luvun loppupuolelta.