Tuhoisa tulipalo Perniössä - kolme piika menehtyi

Perniön pitäjän Paarskylän Kreulan talossa tapahtui tammikuun kolmantena päivänä 1821 hyvin ikävä onnettomuus. Piiat Maija Stiina Antintytär, Maija Stiina Abramintytär ja Helena Juhontytär loukuttivat pellavia Kreulan saunamökissä. Ehkä pimeänä talvipäivänä tarvittu pärevalo tai joku muu sytytti huomaamatta herkästi palavat, kuivat pellavat. Hetkessä koko sauna oli tulessa. Kaksi tytöistä pääsi ulos, mutta he menehtyivät vammoihinsa pian tämän jälkeen. Yksi piika jäi sisälle saunaan. Kun tuli vihdoin saatiin sammutettua, huomattiin hänen kuolleen, luultavasti pikemminkin savukaasuihin kuin tuleen.

Näiden kolmen nuoren tytön taustat olivat seuraavat;

Maija Stiina Antintytär oli Paarskylän Tuomolan Krouvin talon lampuodin, Antti Petterinpojan ja hänen ensimmäisen vaimonsa, Leena Kustaantyttären vain 13 vuoden ikäinen esikoistytär. Maija Stiinan syntymän aikaan hänen vanhempansa olivat olleet Kyynämäen Ylistalon isäntänä ja emäntänä. Sieltä Antti muutti Paarskylän Tuomolaan lampuodiksi suurin piirtein samaan aikaan, kun puoliso Helena kuoli vuonna 1819.

Tämän jälkeen Antti avioitui Helena Tuomaantyttären kanssa. Uusioperhe palautui jossain vaiheessa takaisin Kyynämäelle ja siellä isäntä mainitaan sukunimellä Krogars nuorimman tyttärensä kasteen yhteydessä.

Toinen uhri oli Paarskylän Kreulan rengin, Juho Antinpojan ja hänen ensimmäisen vaimonsa Leena Juhontyttären vuonna 1803 syntynyt esikoistytär Leena. Hänen tarkka syntymäpäivänsä ei ole tiedossa, mutta rippikirjan mukaan syntymävuosi on juuri edellä mainittu 1803. Äiti Leena menehtyi pian tyttärensä syntymän jälkeen ja Juho meni uusiin naimisiin Anna Juhontyttären kanssa.

Kolmas tulipalossa kuollut oli Maija Stiina Abramintytär. Hän oli syntynyt 1798 Öyrilässä räätäli Abram Abraminpojan ja Stiina Erkintyttären perheeseen. Räätäli Abram asui myöhemmin mm. Anjalan kylässä, mistä Maija Stiina aikanaan muutti piiaksi Paarskylään.


Loukutus on viides työvaihe pellavan käsittelyssä. Pellavan lehtien alkaessa kellastua, mutta siemenien ollessa vielä raakoja, varret nyhdettiin pellosta. Toisessa vaiheessa tuli vuoroon rohkiminen, jossa varsista poistettiin lehdet, haarat ja siemenkodat. Kolmanneksi pellavat liotettiin, jotta kuitukimppuja puumaisessa ytimessä pitävä liima-aines hajoaisi.

Kuivauksen jälkeen oli vuorossa loukutus. Siinä pellavan varret rikottiin pienemmiksi. Loukutusta seurasi lihtaaminen, jossa puusälöt poistettiin kuitumassasta. Käsinlajittelun jälkeen pellava häkilöitiin. Siinä lyhyet kuidut eli rohtimet erottuivat pitkistä kuiduista eli aivinoista. Lopuksi pellava kehrättiin.

Oheiset pellavan loukuttimet löytyvät Marttilassa sijaitsevasta Nostalgiamuseosta.