Perheen lapsista Viktor Hugo oli syntynyt Vaasassa 1843. Hän lähti jo nuorena miehenä Amerikkaan onneaan kokeilemaan. Sisällissodan loppuvaiheissa syksyllä 1865 Viktor raportoi entiseen kotimaahansa seuraavaa;
"Philadelphiasta 20.7.1865;
Nyt saan jutella kuinka kävi tappelussa Fischerin luona. Meillä oli laivasto, johon kuului 8 laivaa ja 8 monitoria. Amiraali Porterin komennon alla aloimme me pommittamaan linnoitusta 7 päiv. helmikuuta ja pitkitimme ampumista aina 16. päivään asti, yötä ja päivää. 17. päivä tuli maasotaväki, komennettuna kenraali Shermanilta, ja tämä alkoi tappelemaan klo 4 j.p.p., mutta lyötiin takaisin. 400 miestä kaatui ja 500 otettiin vangiksi; muu sotaväki joutui hujan hajan.
Mutta 20. päivä keräytyivät he taas ja pitivät hirmuisen tappelun pari peninkulmaa linnoituksesta, mutta saivat kaiken ajan selkäänsä. Yöllä 20. ja 21. päivän välillä nousimme me maalle neljä amerikkalaispeninkulmaa linnasta, kello 3 aikana läksimme me marssimaan pattereita kohti ja klo puoli viisi alkoivat siniset poikamme ottelemaan.
Minä sain haavan vasempaan olkaani, virittäessäni tikapuita muurille. Luutnanttimme kiipesi ylös ja huusi, sapeli toisessa ja sotalippu toisessa kädessä: "tulkaat pois pojat". Mutta tuskin oli ennättänyt sanoa nämät sanat, kuin kuula kävi häntä rintaan ja hän kaatui hengetönnä maahan. Lippu, jota kantoi, kaatui päähäni, ja koska olin likimmäinen mies, otin minä nyt lipun ja läksin ylös, ja puoli tiimaa sen jälkeen istutin minä lipun Fischerin muurille.Kaikuvalla hurra-huudolla joka miehen suusta rynnistimme me linnaan lyöden kaikki mitä eteen sattui. Klo 11 aikana oli Fischer, 5 patteria, kanuunat ja kaikki tyynni meidän hallussamme ja komiasti heilusi amerikkalaislippu yltä ympäri. Vihollisista kaatui 5000 ja 10000 otettiin vangiksi. Maaliskuun ensimmäisenä tuli kenraali Sherman ja otti linnan ja kaupungin haltuunsa.
Maalle noustessamme oli meitä 1700 miestä ja tappelun jälkeen ei kuin 900. Tänä päivänä sain urhoollisuuden rintarahani sekä viisi muuta miestä laivassamme. Heidän rahansa on hopiasta, mutta minun on kullasta. Toisella puolella on maakotka ja amerikkalaisvaakuna; toiselle puolelle on piirretty: "Hugo Hesselle urhoollisuudesta tappelussa Fischerin luona 21. päivänä helmikuuta 1865, Wabash -nimisessä laivassa".
Huomiseksi olemme kutsutut pitoihin höyryfregatti Connecticuttiin, siitä että toimme takaisin sen pienen monitorin, joka ampui upoksiin erään linjalaivan". Nykyisin olemme ankkurissa Philadephian satamassa."
Fischerin luona käytiin kaksikin suurta taistelua, mutta niistä ratkaiseva oli jo tammikuun 13-15. päivä 1865. Amiraali David D. Porter oli merivoimien johdossa ja Fischer vallattiin menestyksellisesti. Kaatuneita oli Pohjoisvaltion puolelta 1341 ja Etelävalloilla 583 kaatunutta tai haavoittunutta.
Hugo Hessen kirje tarkoittaa ilmeisesti helmikuun 12-22. päivä käytyä Wilmingtonin taistelua. Se oli suoraa jatkoa Fort Fischerin taistelulle ja tapahtui pääosin Fort Andersonin -nimisen linnoituksen luona, New Hannoverin maakunnassa. Taistelu päättyi liittovaltion joukkojen täydelliseen voittoon ja samalla konfederaatin viimeinen tärkeä satama Atlantin rannikolla sulkeutui. Wilmingtonin kautta oli viety mm. tupakkaa ja puuvilla Englantiin, Bahama-saarille ja Bermudaan. Nämä tulonlähteet loppuivat ja näin Hugo Hesse oli ollut omalta osaltaan ajamassa Etelän joukkoja kohti täydellistä tuhoa.
USS Wabash oli päättänyt sisällissodan taistelunsa jo tammikuun lopussa 1865 ja se poistettiin kokonaan käytöstä 14. päivä helmikuuta samana vuonna. Tämä tieto ei välttämättä ole ristiriidassa em. kunniamerkin tekstin kanssa. Mitali on vain annettu laivan ollessa jo satamassa.
Kuvassa USS Wabash - This image is a work of a sailor or employee of the U.S. Navy, taken or made during the course of the person's official duties. As a work of the U.S. federal government, the image is in the public domain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti