Fredriikan äiti Maria Antintytär oli sen onnettoman Antti Antinpojan sisko, joka jäi historiaamme yhtenä viimeisistä rauhanajalla teloitetuista lokakuussa 1824. Hänen jälkeensä nähtiin vielä kaksi kaulankatkaisua. Näistä ensimmäinen oli Nilsiässä pari viikkoa myöhemmin ja vihoviimeinen tapahtui Hämeenkyrössä toukokuun alussa 1825. Mainittakoon vielä, että elokuussa 1824 oli Loimaan Vesikoskella asunut sotilaan poika Gabriel Lunta teloitettu murhasta tuomittuna. Hän oli tappanut jääkäri Mikko Korsin neljällä veitseniskulla joulukuun alussa 1820.
Antti Juho Suominen kuoli 1900-luvun alkupuolella ja leski jäi yksin asumaan torppaansa. Maanantaisena iltana, vähän ennen puoltayötä vuoden 1907 maaliskuussa päätti Fredriikka lähteä käymään ulkona ottaen mukaansa pienen lampun. Torpan porstuassa tapahtui sitten jotain, minkä seurauksena tuosta lampusta riistäytyi tuli valloilleen. Pimeässä yössä syttynyt tulipalo huomattiin nopeasti naapureissa ja sieltä riennettiin joukolla apuun.
Koska mitään pelastusvälineistöä ei ollut saatavilla ja torppa oli hetkessä leimahtanut kokonaan liekkeihin, ei suurestakaan väkimäärästä ollut juuri apua. Kun paikalle vihdoin tuotiin tuon ajan vaatimatonta sammutuskalustoa, tyydyttiin lähinnä turvaamaan lähistöllä sijainneita muita rakennuksia.
Heti ensimmäiset paikalle tulleet olivat aavistaneet Fredriikan kohtalon, sillä häntä ei näkynyt missään. Kun kytevää rauniokasaa vihdoin päästiin tutkimaan, nämä pahat aavistukset kävivät toteen. Fredriikka Suominen löytyi keskeltä kotitorppansa jäänteitä muodottomaksi hiiltyneenä. Hän ehti asua itselleen rakennuttamassaan torpassa vain pari vuotta.
Palanut mökki oli vakuutettu ja poliisi ryhtyi tutkimaan kuolemantapausta sekä sen aiheuttanutta tulipaloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti