Lauri Kivekkään approbatur

Lauri Kivekäs 1852-1893

Lääninrovasti Karl Fredrik Stenbäckin ja Emilia Ottiliana Kristina von Essenin Alavudellla vuonna 1852 syntynyt poika Gösta Lauri eli lyhyen, mutta kiihkeän elämän. Opiskeltuaan ylioppilaaksi hän valmisteli kandidaattitutkintoaan hieman erikoiseen tapaan. Saatuaan muut aineet kasaan, jäi jäljelle vielä fyysis-matemaattiselta osastolta tarvittu approbatur. Lopulta jäljellä oli vain kaksi päivää, mikä ei luonnollisesti riittänyt minkään yliopiston arvosanojen lukemiseen eikä varsinkaan tenttimiseen.

Hätä ei lukenut lakia, joten Lauri, joka käytti sukunimeä Kivekäs, otti tärpiksi kasvitieteen. Aineen opettajana oli tuohon aikaan professori Sextus Otto Lindberg, joka tunnettiin hyvin lempeänä tutkijana mitä tuli filologien approbatureihin. Tietysti Kivekkään oli osoitettava, että hän tiesi edes jotain tentittävästä aiheesta.

Miehemme meni yliopiston kirjastoon lukien siellä kaikista saatavilla olleista teoksista kaiken mahdollisen tiedon tavalllisesta koivupuusta, jonka latinankielinen nimi on Betula alba. Tenttihetken koittaessa em. professori Lindberg pyysi Kivekästä tekemään selkoa saniaiskasvien juuriston muodostuksesta. Tähän tehtävänantoon nuorukaisemme vastasi hymähtäen;

"Saniaiskasvien juurimuodostus on tosiaankin hyvin mielenkiintoinen, mutta myös hieman vaikeasti selitettävissä. Se nimittäin on vallan erilainen kuin Betula alban."

Tämän jälkeen Kivekäs alkoi laajasti ja sujuvasanaisesti esitelmöimään, mitä hän oli siitä asiasta lukenut. Professori Lindberg kuunteli hetken, nousi seisomaan ja sanoi;

"Jos herra voi yhtä helposti ja vaivattomasti tukkia suunsa kuin näkyy voivan saarnata Betula albasta, niin herra saa approbaturin."

Lauri Kivekäs vaikeni ja sai arvosanansa.