Raswan synnystä ja häviämisestä

Näin joulun jälkeen on syytä muistaa, mitä Oulun Lehti kirjoitti vuonna 1884 "Raswan synnystä ja häwiämisestä ihmisruumiista".

"Kun iloitsemme nähdessämme lasten pyöreitä poskia, kun ihmettelemme naisten kauniita ruumiinmuotoja, ei meidän silmäämme silloin miellytä lihasten pyöreys , vaan näiden lihaksien ja nahan välillä makaava rasva, joka täyttää ne nurkat ja pyöristää ne särmät, jotka kauhistuttavat meitä laihojen ihmisten kasvoissa.

Jonkun tutun ulkonäkö kauhistuttaa meitä usein, kun hän on parantunut kovasta taudista. Näemme hänen silmänsä kuopallansa, poskipäitten pistävän esiin ihan kuin pääkallosta, otsan kulmikkaana ja ulkonevana, nenän suippona, ikäänkuin olisi se pidennyt, posket velttona ja lontollansa, suun ja leuan esiinpistävänä, ihon kurttuisena, koko laihtuneen ruumiin ryhdin kokoon kutistuneena. Näemme hänet, kauhistumme ja kysymme; kuinka on mahdollista, että niin lyhyen aikaa kestävä tauti voi matkaan saada tämmöisen hävityksen ja niin turmella lujaa ruumiinrakennusta?

Mutta todellakaan ei kiinteä ruumiinrakennus ole muuttunut niin suuressa määrin; vaan tauti on pääasiallisesti turmellut rasvaa ja tämän häviäiminen on syynä ulkomuodon muuttumiseen.

Kokeneetkin lääkärit kauhistuvat usein nähdessään niitä äkkipikaisia hävityksiä, joita kivulloisuudet matkaan saavat lihavissa ihmisissä. Koleera muuttaa usein lihavan ihmisen kolmessa tunnissa luurangoksi. Myöskin muut taudit vievät möhömahoilta usein muutamissa päivissä koko heidän turpeutensa. Paha ripuli antaa lapsille usein vanhentuneen ulkonäön, riistäen niiltä kasvojen pyöreyden ja pehmeyden sekä peittäen heidän kasvonsa vanhuuden rypyillä ja kurtuilla.

Kaikissa näissä ja vielä monessa muussa tapauksessa rasva ensin saa kärsiä taudin hyökkäyksiä ja häviää se silloin usein sangen nopeasti.

Samoin lisääntyy usein rasva ruumiissa kummastuttavalla tavalla ja lyhyemmällä ajalla kuin mikään muu ruumiiseen kuuluva aines. Tunnettu on, kuinka toisinaan tautien jälkeen rasva lisääntyy. Lavantaudin jälkeen tulee usein rasvaa niin suuressa määrässä, että usein näyttää siltä kuin tauti olisi ollut vaan vaarallinen vaihto mitä kukoistavampaan terveyteen. Toisinaan on myöskin rasvan lisääntyminen todellisen kivulloisuuden merkki ja usein yhdistyy siihen suuressa määrässä monenlaisia kipuja hengityksessä ja verenkulussa.

Enin silmäänpistävä on rasvan lisääntyminen suurilla juopoilla, joiden ruumis vissillä kannalla, kun eivät vielä ole kaukana juoppohulluudesta, paisuu ja saa sienimäisen, pöhöttyneen ulkomuodon, vaikka he nauttivat niin erittäin vähän ravintoaineita, että tuskin voisi luulla heidän voivan sillä lyhyenkään aikaa ylläpitää henkeään.

Kun ajatellaan kaikkea tätä, ettei rasva yleensä ole mikään terveyden eikä kivulloisuuden merkki, että laihat ihmiset usein voivat iloita yhtä hyvästä terveydestä ja pitkästä iästä kuin lihavat ja että rasva usein tulee ja menee, vaikuttamatta millään tavalla nähtävästi ruumiin terveyteen ja mietitään sen ohessa, ettei ruumiista löydy yhtään elintä, joka olisi ainoastansa rasvasta, niin voisi näyttää siltä kuin rasva olisi ainoastaan liiallinen verho ihmisruumiissa ja siis olisi siinä kaiketta merkityksettä ja hyödyttä.

Mutta tämä on hairahdus.

Luonto ei luo mitään tarkoituksetta tai hyödyttä. Sen myöntävät nekin luonnontutkijat, jotka kieltävät luonnolta kaikkia tarkoituksia tavallisessa merkityksessä ja sen tähden puhumme toisella kertaa rasvan merkityksestä ja hyödystä, sen mukaan kuin nykyinen aika on voinut selittää sitä."