Siirry pääsisältöön

Kummallinen ammatti

Entisaikain maailmaan kuului paljon ammatteja ja toimia, jotka on täydellisesti hävinneet nykypäivän ihmisten elämästä. Paimioon kuuluneen Pyhän Jaakobin kappelin kirkkoraati joutui 1900-luvun alussa täyttämään yhden mielenkiintoisen toimen kirkossa. Tätä tehtävää oli hoitanut nuorukainen Juha Henrik Kajander, mutta hän joutui suorittamaan asevelvollisuuttaan. Tilalle valittiin kiertokoulunopettaja Aksel Sjöblom Vistan kylästä. Akselin isä oli taasen Paimion kirkonvartija. Akselille päätettiin maksaa samaa palkkaa kuin armeijaan menneelle Kajanderille.

Tämä erikoinen työ oli edelläveisaaja. Kyseessä lienee ollut eräänlainen synonyymi lukkarille. Suomen kirkoissa veisattiin pitkään ilman urkujen säestystä tahdin ollessa erittäin hitaan. Kerrotaanpa kansantarinaa siitä, miten erääseen pienen pitäjän kirkkoon oli vihdoin saatu urut. Eräs iäkkäämpi seurakuntalainen rouva oli kotiin tullessaan ihmetellyt; ”koneella siellä nyt veisattiin ja vaikka kuinka yritin, niin lopussa oli kaksi säkeistöä jäljessä”.

Sjöblomien perheen yhteiskunnallinen asema oli nousujohteessa, sillä Akselin isoisä Efraim Sjöblom oli ollut Knut Felixin syntymän aikaan renkinä Salon Ruotsalan kylän Heinulla. Akselin lisäksi kiertokoulunopettajana työskenteli myös hänen veljensä, joka kuitenkin menehtyi vain 20 vuoden iässä. Akselin sisaria olivat Alma, Amanda ja Elviina. Perheen äiti oli Pakarlan rusthollarin tytär Amanda Matilda.

Aksel Sjöblom astui edelläveisaajan toimeensa vuoden 1899 lopulla, mutta hän ilmoitti jo 1901 luopuvansa työstään vappuun mennessä. Näin kirkkoraati joutui taas etsimään voimakasäänisen veisaajan ja sellaisen he löysivät Kustaa Laaksosesta, Hevonpään eli Wiksbergin kartanon jyvärengistä. Tämä oli tullut Halikosta 1890 vaimonsa Beda Josefinan kanssa Hevonpäähän oltuaan tätä ennen saharenkinä – luultavasti Ruuhikoskella.

Samoihin aikoihin eli vuonna 1901 Jaakobin kappelikirkon edelläveisaaja sai pienen palkankorotuksen. Kirkonkokous katsoi, ettei entinen maksu kolme markkaa enää riittänyt. Sen sijaan jatkossa kultakin ripillä käyvältä seurakuntalaiselta, paitsi köyhiltä, kannettaisiin lisäksi 25 penniä. Maksun kerääjäksi määrättiin Hevonpään kartanon pehtoori J.K. Rantala, kun taas kirkkoväärti Karlstedtin tehtäväksi tuli tehdä asianmukaiset tilit näistä rahoista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohdiskelua äitilinja eli mtDNA -testauksesta

Isoäitini mtDNA on selvitetty, mutta kovin läheisiä osumia ei tule. Toki tulee geneettisellä etäisyydellä 0 olevia kaukaisia sukulaisia, joilla on yhteinen kantaäiti on isoäitini kanssa. Mutta se ei nyt olekaan tämän lyhyen pohdinnan aihe. Tarkoituksena on kertoa mikä muu kuin mtDNA:ssa harvaan tapahtuvat mutaatiot voi selittää läheisten osumien puutetta äitilinjan testissä. Jokaiseen sukupolveen syntyy satunnaisesti tyttöjä ja poikia. Soluelimen eli mitokondrion DNA siirtyy seuraavalle sukupolvelle aina naisen kautta. Jos äidillä on pelkkiä poikia, katkeaa linja heihin. Poikien mahdolliset omat lapset saavat mtDNA:nsa omalta äidiltään. Tarkastelin muutamia sukupolvia taaksepäin isoäitini Esterin suoraa äitilinjaa ja sain kokoon oheisia tietoja. Esteristä eteenpäin äitilinja jatkuu tällä hetkellä yhden henkilön, serkkuni tyttären voimin. Täten tässä  matriarkaalisessa jälkipolvitaulussa tapahtuva naislinjojen "kato" jatkuu vieläkin! Tämä sukutaulusto kertoo siis sen, että vuo

40 paria raippoja sotilas Stenille

Halikon Ruuhikoskella asui 1770-luvulta alkaen sotilas Henrik Stenin perhe. Vuonna 1754 syntynyt Henrik oli mennyt naimisiin lokakuussa 1773 Noukkilan kylän piian, Maria Mikontyttären kanssa. Sotilaselämä oli Marialle tuttua jo lapsuudesta, sillä hänen vanhempansa olivat Karvalan rakuuna Mikko Yrjönpoika ja vaimonsa Elina Juhontytär. Maria oli miestään vuoden verran nuorempi. Ruuhikoskella Henrik ja Maria saivat peräti 11 lasta, joista esikoisena ja kuopuksena syntyivät kaksoset. Kummassakin tapauksessa toinen sisaruksista m enehtyi hyvin pienenä. Lapsista voisi mainita ainakin räätälin töissä aloittaneen Aleksanterin, joka sitten pääsi Ruuhikosken Sepän talon isännäksi naituaan talon tyttären, Kreetan. Myös Aleksanterin veli Juho pääsi samalla konstilla Ruuhikosken Simolan isännäksi. Hänen vaimonsa oli Simolan edellisen "bonden", Juho Juhonpojan tytär Maija Kreetta. Veljesten isä, entinen sotilas ja torppari Henrik Sten menehtyi vesitautiin Ruuhikosken Vähäkosken torpassa

Sokean miehen elämää

Kesällä 1806 menivät naimisiin Marttilan Vättilän kylän Postin perillinen Mikko Matinpoika ja viereisen Prunkilan kylän Päärnin talon Maria Simontytär. Mikosta tuli sitten ns. kotivävy Päärnille, kunnes hän jo parin vuoden päästä oli talon isäntänä. Seuraavien reilun 20 vuoden kuluessa pariskunta sai yhdeksän lasta, joista osa menehtyi jo pienenä. Lisämurhetta perheelle toi poika Heikin ja tyttärien Julianan sekä Liisan kohtalo - kaikki kolme syntyivät sokeina. Noin kaksisataa vuotta sitten käytäntö Heikin ja Julianan kohdalla oli julma. Sisarukset joutuivat jo lapsena ruotuvaivaisiksi. Lyhyesti sanottuna ruotuvaivainen saattoi joutua asumaan joka vuosi er i taloon, aina sen mukaan, kuka halvimmalla hänet vaivoikseen vain huoli. Sisko Liisa oli kuollut parin vuoden iässä, joten hänen ei tarvinnut kärsiä tästä kurimuksesta. On tietysti mielenkiintoista pohtia, miksi samassa perheessä oli näinkin monta sokeaa lasta. Tilannetta voi tuskin laskea ympäristömyrkkyjen syyksi, koska mitään t