Suomen varhaiskristilliset juuret kivessä

Viikatteentikku - kuva kirjoittajan

Suomen maaperään kätkeytyy tarina kristinuskon saapumisesta ja vakiintumisesta. Yksi konkreettisimmista tavoista kurkistaa tähän menneisyyteen on tutkia varhaisimpia kristillisiä hautamuistomerkkejä. Nämä kivet eivät ole ainoastaan vainajien leposijoja, vaan myös historiallisia dokumentteja, jotka kertovat aikansa uskosta, kulttuurista ja yhteyksistä muualle Eurooppaan. Esittelemme tässä kolme Suomen vanhinta tunnettua kristillistä hautakiveä tai -muistomerkkiä, jotka ovat säilyneet meidän päiviimme saakka.

1. Inkerin hautakivi – Maarian kirkon aarre

Turun Maarian kirkon sakaristossa säilytettävä Ingegerdin hautakivi on tiettävästi Suomen vanhin tekstillä varustettu hautakivi. Tämä ylöspäin levenevä kalkkikivipaasi on ajoitettu noin vuoteen 1290. Kiven keskellä komeilevat suuret kirjaimet IHC, lyhenne sanoista Ihesus Christus. Reunoja kiertää latinankielinen nauhamainen kirjoitus, joka on osittain kulunut, mutta siitä on pystytty tulkitsemaan katkelmia.

Kiven on arveltu olevan peräisin Gotlannista, mikä kertoo tiiviistä yhteyksistä tähän Itämeren kaupan ja kulttuurin keskukseen keskiajalla. Tarinaperinteen mukaan kivi kuuluisi varakkaalle Ingegerd- eli Inkeri-nimiselle naiselle, joka olisi kääntynyt kristinuskoon ja mahdollisesti ollut mukana rahoittamassa kirkon rakentamista. Ingegerdin hautakivi on merkittävä todiste kristinuskon vakiintumisesta ja latinan kielen sekä eurooppalaisten hautakivimuotojen omaksumisesta Suomessa 1200-luvun lopulla.

2. Raision kynnyskivet – Varhaista symboliikkaa 1200-luvulta

Raision kirkon kynnyskivinä on pitkään toiminut kaksi erittäin vanhaa hautakiveä, jotka ovat peräisin paikalla sijainneesta aiemmasta, todennäköisesti puisesta kirkosta. Nämä kivet on ajoitettu 1200-luvulle ja ne edustavat aikaa ennen tekstillisten hautakivien yleistymistä Suomessa. Kivien kuvamaailma on pääosin symbolista.

• Sauvaristikivi: Toinen kivistä tunnetaan sauvaristikivenä. Sen pintaan on hakattu yksinkertainen, pitkävartinen risti, joka on selkeä kristillinen symboli. Tämä lähes kaksi metriä korkea kivi on vaikuttava esimerkki varhaisesta kristillisestä hautamuistomerkistä.

• Auringonpyöräkivi: Toisessa kivessä on monimutkaisempaa kuvastoa, kuten suuri auringonpyörä, ympyräristejä ja eläinhahmoja. Vaikka auringonpyörä voi juontaa juurensa esikristilliseen aikaan, sen käyttö hautakivessä yhdessä muiden kristillisten merkkien kanssa viittaa sen sulautumiseen osaksi kristillistä symboliikkaa.

Nämä Raision kivet ovat arvokkaita, sillä ne kertovat kristinuskon varhaisesta läsnäolosta ja sen symboliikan käytöstä hautauskontekstissa Lounais-Suomessa jo ennen vuotta 1300.

3. Kalevanpojan Viikatteentikku – Pystykivi Untamalan kirkkomaalla

Laitilan Untamalan Pyhän Pietarin kirkon kirkkomaalla seisoo poikkeuksellinen muistomerkki, joka tunnetaan nimellä Kalevanpojan viikatteentikku. Tämä kapea, yli kaksi metriä korkea pystykivi on Suomen vanhin tunnettu kristillinen hautamuistomerkki, ja se on myös ajoitettu 1200-luvulle.

Kansanperinne on liittänyt kiveen tarinoita Kalevanpojasta, muinaisesta jättiläisestä, joka olisi käyttänyt kiveä viikatteensa hiomakivenä. Arkeologisesti ja historiallisesti sitä pidetään kuitenkin varhaiskristillisenä hautamuistomerkkinä. Sen pystymuoto erottaa sen tyypillisistä makaavista hautapaasista, kuten Ingigerdin kivestä. Vaikka kivessä ei ole säilyneitä tekstejä tai selkeitä kristillisiä symboleja nykypäivään, sen ajoitus ja sijainti vanhalla kirkkomaalla tukevat tulkintaa kristillisenä hautamuistomerkkinä. Kalevanpojan viikatteentikku edustaa toisenlaista varhaista hautamuistomerkkityyppiä Suomessa.

Yhteenveto

Nämä kolme muinaista kiveä – Inkerin tekstillinen paasi Maariassa, Raision symbolirikkaat kynnyskivet ja Laitilan jylhä Kalevanpojan viikatteentikku – tarjoavat ainutlaatuisen ikkunan Suomen varhaiskristilliseen kauteen. Ne todistavat kristinuskon asteittaisesta juurtumisesta, yhteyksistä muualle Eurooppaan ja paikallisista tavoista muistaa vainajia. Vanhimmat hautakivemme ovat hiljaisia mutta paljonpuhuvia todistajia uskon ja kulttuurin murroksesta Suomen maaperällä yli 700 vuotta sitten. Niiden säilyminen on kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokasta.