Muinainen DNA paljastaa uusia tietoja kansainvaellusten ajasta

Francis Crick -instituutin johtama tutkimus tarjoaa ennennäkemättömän tarkan kuvan siitä, kuinka väestöt liikkuivat Euroopassa ensimmäisellä vuosituhannella jaa. Muinaisen DNA:n analyysin avulla tutkijat ovat onnistuneet seuraamaan suuria väestöliikkeitä ja vuorovaikutuksia, jotka muovasivat Eurooppaa Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen.

Credit: Leo Speidel, The Francis Crick Institute

Tutkimuksessa analysoitiin yli 500 yksilön perimä, ja heidät oli haudattu eri puolille Eurooppaa – muun muassa nykyisen Englannin, Saksan, Ranskan ja Unkarin alueille – aikavälillä 300–1000 jaa. Tutkimus on osa laajempaa kansainvälistä yhteistyöhanketta, jossa pyritään valaisemaan ns. kansainvaellusten aikaa (n. 400–800 jaa) uudella tavalla: ei vain historiallisten lähteiden vaan nyt myös biologisten todisteiden avulla.

Yksi keskeisistä löydöksistä on se, että väestöjen sekoittuminen oli paljon laajempaa ja monimutkaisempaa kuin aiemmin on oletettu. Esimerkiksi nykyisen Englannin alueelle siirtyi huomattava määrä ihmisiä mantereen puolelta, erityisesti nykyisen Alankomaiden ja Luoteis-Saksan alueilta. Tämä tukee historiallisia käsityksiä anglosaksien vaelluksista, mutta DNA:n perusteella liikkuvuus ei ollut vain miesten – myös naiset muuttivat, ja koko yhteisöjä siirtyi uusille alueille.

Tutkimus osoittaa myös, että niin kutsutut "barbaariset" ryhmät – kuten gootit, frankit ja langobardit – eivät olleet yksittäisiä, geneettisesti yhtenäisiä kansoja, vaan usein sekoitus eri taustoista tulleita ihmisiä. Tämä kyseenalaistaa vanhan käsityksen yhtenäisistä kansoista, jotka "tunkeutuivat" Rooman alueelle, ja tuo tilalle kuvan liikkuvista, vuorovaikutuksessa olevista yhteisöistä.

Mikä tekee tutkimuksesta erityisen merkittävän, on sen tapa yhdistää arkeologinen ja geneettinen tieto. Esimerkiksi haudoista löytyneiden esineiden tyyli ja DNA-analyysi voivat yhdessä paljastaa, millaisia kulttuurisia vaikutteita yksilö tai yhteisö on saanut – ja missä määrin nämä vaikutteet vastaavat perimää.

Francis Crick -instituutin tutkijoiden mukaan muinainen DNA ei vain tuo lisää tarkkuutta historiallisiin tapahtumiin, vaan se myös auttaa meitä ymmärtämään, miten monimuotoinen ja liikkuva Eurooppa on ollut jo yli tuhat vuotta sitten. Tämä voi puolestaan auttaa tarkastelemaan nykyisiä muuttoliikkeitä laajemmassa, historiallisessa kehyksessä.

Tutkimuksen tulokset julkaistiin arvostetussa Nature -lehdessä, ja se edustaa uudenlaista tapaa tutkia menneisyyttä – yhdistämällä tieteenalat ja rikkomalla rajoja menneisyyden ja nykypäivän välillä.

Lue tarkemmin täältä:
https://www.crick.ac.uk/news-and-reports/2025-01-01_ancient-dna-unlocks-new-understanding-of-migrations-in-the-first-millennium-ad