Muumien suku- ja perhekäsitys

Tove Janssonin muumisarjakuvien sukukäsitys on monimuotoinen ja lämminhenkinen, poiketen perinteisistä ydinperhemalleista ja korostaen suvaitsevaisuutta sekä yksilöllisyyttä. Keskiössä on Muumiperhe – Muumimamma, Muumipappa ja Muumipeikko – mutta heidän ympärilleen kietoutuu laaja ja joustava yhteisö, joka hämärtää perheen ja ystäväpiirin rajoja.

Keskeisiä piirteitä Janssonin muumisarjakuvien sukukäsityksessä:

• Ydinperhe ja sen laajennukset: Vaikka Muumimamma, Muumipappa ja Muumipeikko muodostavat tarinoiden sydämen, Muumitalo on avoin koti monille muille hahmoille. Niiskuneiti, Nuuskamuikkunen, Pikku Myy ja Nipsu ovat esimerkkejä hahmoista, jotka ovat tiiviisti osa perheen elämää, asuen usein heidän kanssaan tai viettäen pitkiä aikoja Muumitalossa. Tämä luo kuvan valitusta perheestä, jossa siteet eivät perustu ainoastaan verisukulaisuuteen.
• Muumimamman rooli: Muumimamma on perheen ja laajemman yhteisön ehdoton keskushahmo. Hän on äärimmäisen huolehtiva, ymmärtäväinen ja salliva, luoden turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Hänen laukkunsa sisältää ratkaisun lähes kaikkiin ongelmiin, symboloiden loputonta rakkautta ja huolenpitoa.
• Muumipapan seikkailunhalu ja vastuu: Muumipappa on perheen isä, jolla on menneisyys täynnä seikkailuja ja joka kaipaa niitä edelleen. Hän on kuitenkin myös vastuuntuntoinen perheenpää, joka haluaa tarjota perheelleen parastaan, vaikka hänen keinonsa ja ideansa ovatkin toisinaan erikoisia.
• Boheemi ja suvaitsevainen elämäntapa: Muumiperheen elämä on kaukana jäykistä normeista. Heidän elämäntapansa on boheemi, vapaamielinen ja suvaitsevainen. He hyväksyvät erilaisuutta ja antavat tilaa yksilöllisille tarpeille ja oikuille. Tämä heijastelee Tove Janssonin omaa taiteilijaperhetaustaa ja arvoja.
• Kritiikki porvarillisia normeja kohtaan: Jotkut tulkinnat näkevät muumitarinoissa, sarjakuvat mukaan lukien, myös hienovaraista kritiikkiä perinteistä porvarillista perhekäsitystä ja heteronormatiivisuutta kohtaan. Janssonin luoma maailma tarjoaa tilaa monenlaisille elämäntavoille ja ihmissuhteille.
• Yhteisöllisyys ja välittäminen: Vaikka yksilöllisyys on tärkeää, muumisarjakuvissa korostuu myös vahva yhteisöllisyys ja toisista välittäminen. Muumilaakson asukkaat auttavat toisiaan ja jakavat elämän ilot ja surut.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Tove Janssonin muumisarjakuvien sukukäsitys on laaja ja joustava. Se ei rajoitu perinteiseen ydinperheeseen, vaan kattaa laajan joukon erilaisia hahmoja, jotka muodostavat yhdessä lämpimän, hyväksyvän ja omalaatuisen yhteisön Muumitalon ympärille. Keskiössä ovat rakkaus, ymmärrys, suvaitsevaisuus ja jokaisen oikeus olla oma itsensä.

Vuonna 1949 Svenska Teaternissa nähtiin Muumi -näytelmä, josta Nya Pressen uutisoi mm. seuraavaa – kuva em lehdestä 30.12.1949.

Arvostelussa kehutaan Tove Janssonin näytelmää Muumipeikko ja pyrstötähti, joka nähtiin eilen Svenska Teaternissa. Jansson osoittaa teoksessaan paitsi ainutlaatuista mielikuvitusta myös hiljaista elämänviisautta. Näytelmä on lempeä satiiri, joka saa katsojan ajattelemaan esimerkiksi Hemulenin tädin, profeetta Bisamrotan ja filosofi Nuuskamuikkusen hahmojen kautta. Vaikka esitys oli suunnattu lapsille, se tarjoaa viestejä myös aikuisille. Esitys välittää kaipuuta vapauteen ja pelottomuuteen, ja sen runsas, iloinen yksityiskohtaisuus muistuttaa suurta, makeaa karamellia.

Pääosin teatterin nuoret näyttelijät suoriutuivat tehtävistään hyvin, mutta roolien vaatima äänityöskentely ja ilmaisutaito olisi voinut hyötyä kokeneemmista näyttelijöistä. Paul Budsko ja Olof Hollsten onnistuivat erityisesti Rådd-djuretin (Hosuli) ja Nuuskamuikkusen rooleissa. Ohjauksesta vastannut Vivica Bandler oli luonut teoksen hengelle uskollisen kokonaisuuden, ja erityisesti taustalla kulkeneet "krumeluriprosessiot" olivat onnistunut ohjauksellinen oivallus.