Oluen virtausta keskiajan linnoissa

Keskiajan linnojen elämässä olut ei ollut vain nautintoaine, vaan olennainen osa päivittäistä ruokavaliota ja tärkeä energianlähde koko linnan väelle. Suomalaisissa linnoissa, kuten Raaseporissa ja Hämeen linnassa, oluenpano oli jatkuvaa toimintaa, ja sen kulutusta seurattiin tarkasti linnan voudintileissä.

Linnojen panimot

Monissa keskiaikaisissa linnoissa oli oma panimo varmistamassa jatkuvan oluen saannin. Raaseporin linnassa panimo sijaitsi päälinnan länsisiiven pohjoispäässä. Se oli varustettu suurella, jopa 12 tynnyrin (noin 1500 litraa) vetoisella muuratulla pannulla, joka oli jatkuvasti käytössä. Vertaillessa Raaseporin panimon kokoa muihin linnanpanimoihin, Hämeen linnassa oli vuonna 1548 seitsemän tynnyrin vetoinen pannu. Oluen raaka-aineina käytettiin maltaita – usein idätettyjä viljanjyviä – ja humalaa. Hämeen linnassa osattiin jopa mallasviljely itse.

Oluenpano oli monivaiheinen prosessi, johon kuului mäskin valmistus kuumentamalla ja keittämällä, vierteen siivilöinti, humalan ja hiivan lisäys sekä esi- ja loppukäyminen, joka saattoi kestää jopa 2-6 kuukautta olutlaadusta riippuen.

Olut eri asukasryhmien juomana ja ravintona

Olut oli merkittävä ravinnon ja energian lähde linnan asukkaille. Se oli usein myös turvallisempi juomavaihtoehto kuin vesi, sillä keittäminen tappoi haitallisia mikrobeja. Keskiaikainen yhteiskunta oli hierarkkinen, ja tämä näkyi myös olutvalikoimassa. Linnassa tuotettiin eri vahvuisia oluita eri sosiaaliluokille:

●     Herrainolut (herreöl) oli parasta, valmistettu runsaalla humalalla ja maltailla.

●     Voudinolut (fogdeöl) oli toiseksi parasta.

●     Soinienolut (svenneöl) oli asemiesille ja suurelle osalle linnan väestä.

●     Kalja (spisöl) oli halvinta ja kevyintä, sisältäen juuri sen verran alkoholia, että se säilyi, ja tarjosi nesteytystä ilman voimakasta päihdyttävää vaikutusta. Kaljaa nautittiin yleisesti jopa lasten keskuudessa.

Raaseporin linnan voudintilit kertovat, että vuonna 1540 linnassa kulutettiin yhteensä noin 325 tynnyriä olutta, eli lähes tynnyrillinen päivässä. Esimerkiksi neljä nihtiä (vartijaa) sai vuonna 1541 viikoittain yhden tynnyrin soinienolutta, mikä tarkoitti noin 4–4,5 litraa olutta per henkilö päivässä – tämä vastasi tuon ajan normaalia kulutusta.

Hämeen linnassa oluen tuotanto oli myös huomattavaa, keskimäärin 30 tynnyriä viikossa.

Olutvarastojen sortuminen Raaseporissa

Raaseporin linnassa oluttynnyreitä säilytettiin kellareissa, todennäköisesti päälinnan eteläsiiven holvatuissa tiloissa. Vuonna 1558, keväällä, tapahtui katastrofi: linnan olutkellarien katto sortui. Tämän seurauksena yli 30 tynnyriä linnan parhaimpia oluita ja etikkaa valui hukkaan. Joukossa oli 7 tynnyrillistä herrainolutta, 23 tynnyrillistä voudinolutta ja 2,5 tynnyrillistä etikkaa. Tämä onnettomuus oli merkittävä isku, ja se joudutti Raaseporin linnan lopullista hylkäämistä ja uuden kuninkaankartanon perustamista Tammisaareen.

Kuten Raaseporin esimerkki osoittaa, olut oli elintärkeä osa keskiajan linnojen arkea Suomessa – sekä ruokapöydässä että linnan taloudessa. Se ei ainoastaan sammuttanut janoa, vaan ylläpiti linnaväen työkykyä ja hyvinvointia vuosisatojen ajan.

Lähteet:

●     Haggrén, Georg. "KUN LINNAN OLUTKELLARI SORTUI... RAASEPORI ANNO DOMINI 1558" (PDF-dokumentti)

●     "Ale - Wikipedia"

●     "The trade in beer to medieval Scandinavia"

●     "Finnish alcohol culture - Wikipedia"

●     "What were the common drinks consumed by men during medieval times? - Quora"

●     "How much beer did medieval peasants drink daily? - Quora"

●     "Turku Castle: Finland's Most Important Historic Site - The Hidden North"

●     "Fish the primary source of nutrition in medieval Northern Ostrobothnia, a recent study reveals | Finnish Museum of Natural History¹ - University of Helsinki"

●     "The Economy of Food : Tracing food production and consumption in the Castles of Kastelholm and Raseborg from the 14th to 16th centuries.² - Helda - University of Helsinki"