Marttilan pitäjässä puhuttiin hieman toistasataa vuotta sitten tarinoita Tuomarojan varrella, Kuusjoen rajan lähellä, sijainneesta mahtavasta linnasta. Sen isäntä olisi ollut Tuomarojan Kauppi.
Hän oli niin rikas, että hänen hevosillaan oli hopeiset kengät. Karjaa hänellä oli joka lajia, kaikki yhtä pulskia. Kun Kaupin linnan rautaiset portit lyötiin kiinni, kävi komea kumaus monen kilometrin päähän. Linna itsessään oli ympäröity niin korkealla muurilla, että linnutkaan eivät aina päässeet lentämään sen ylitse.
Eräänä jouluaamuna isäntä Kauppi lähti pienen poikansa kera Perttelin kirkolle. Matkan varrella he osuivat pienen töllin kohdalle. Sen luona poikanen kysyi isältään "voisimmeko me milloinkaan tulla noin köyhiksi?".
"Jaa, oli isä vastannut, kyllä Jumala saisi hikipäässä töitä tehdä, jotta meidät noin köyhäksi saisi". Mutta kuinkas kävikään!
Kun mahtava Kauppi palasi kirkkomatkalta, oli komea linna palanut poroksi. Vaikka Kauppi yritti rakentaa linnansa uudestaan, ei aie onnistunut. Haltiat nimittäin hajottivat sen, mitä päivisin oli onnistuttu tekemään. Vähitellen huomattiin joka paikassa pieniä haltijoita, jotka tappoivat jäljelle jäänyttä karjaa. Haltioita nousi vedestä ja niitä kiipeili puiden oksilla. Vaikka Tuomarojan Kauppi oli mahtava mies, ei hän pystynyt mitään näitä taikaolentoja vastaan; hän joutui keppikerjäläiseksi. Kaupin linnan rautainen portti vietiin Turun linnaan.
Itse Kaupin talo saatiin lopulta pystyyn, tosin hieman eri paikkaan kuin alkuperäinen linna. Myöhemmin talo siirrettiin nykyisille sijoilleen, puolen virstan päähän Tuomarojasta. Reilut sata vuotta sitten väitettiin silloisen isännän olleen viidettä polvea tuosta mahti-Kaupista alkaen. Kaupin talo sinänsä oli tuolloin vanhan hämäläistalon perikuva, huonekalutkin tuntuivat sata vuosia vanhoilta, samoin talon tavat.
Kaupin linnan kallioon hakattujen portaiden piti olla jäljellä, mutta kaikki ne, jotka niitä olivat nähneet, olivat nähneet ne jo pieninä poikina. Kukaan ei pystynyt enää näyttämään niiden paikkaa.
Kuten eilisen pikku tarinan lukenut huomaa, on Kaupin linnasta kertova legenda sekin pelkkä toisinto. Kaupin linnaa ei ole ikinä löydetty, vaikka Aulis Oja on omien sanojensa mukaan löytänyt tulisijan ja tiilenmurua Viepjoen länsirannalta, nykyisestä Lehtolan talosta noin 200 metriä itäkoilliseen. Tuossa paikassa on hieman ympäristöään korkeampi peltokumpare, josta ei arkeologisissa inventoinneissa ole löydetty merkkejä rakenteista.
Kohde on mukana Museoviraston Kulttuuriympäristön rekisteriportaalissa, mutta maininnalla "Kaupinlinnan tiedot ovat siten ristiriitaiset ja epämääräiset ja niiden selvittäminen edellyttää tarkempia tutkimuksia."
analytics
Katso tästä kurssitarjontaani
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogitekstisuositus
-
Perhetausta Erland Andersson Lindelöf syntyi noin vuonna 1440. Hänen vanhempansa olivat Anders Henriksson Lindelöf (s. noin 1412 Abildgaard...
-
Tekoäly tuo tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia vanhojen valokuvien sisällön analysointiin. Toki se on jo pitkään ollut mahdollista, mutta...
-
Aviottomien lasten isien jäljittäminen tarjoaa kiinnostavia sukututkimuksellisia haasteita. Historialliset lähteet, kuten tuomiokirjat, kirk...
Hauska lukea tällaista. Olen 17 vuotta asunut Kuusjoen rajan lähellä, Marttilassa, Tuomarojan tilalla :)
VastaaPoistaKaupinlinnaa on etsitty Marttilasta Maunulan kylän takana Tuomarojan varresta tuloksetta, mutta Kaupinlinna on sijainnut luultavammin samaisen Tuomarojan varrella, mutta Kuusjoen Kraatarlan puolella. Tieto peräisin Aulis Ojan Kuusjoen historia nimisestä kirjasta sivulta 28, kirjoittelen parhaillaan itse blogikirjoitusta samasta aiheesta :) http://tutkimusmatkaa.blogspot.fi/2013/04/kuusjoki.html
VastaaPoista