Toukokuun alkupuolella 1867 oli Virttaan kylään ilmestynyt outo mies, joka oli kysellyt paikallisilta lapsilta lukkarin talosta ja omaisuudesta. Kymmenennen päivän illansuussa tuo mies oli sitten saapunut lukkarin töllin luo pyytäen yösijaa. Tämä torppa sijaitsi lähellä kirkkoa ja se käsitti kaksi vastakkaista huonetta joiden välissä oli porstua. Pihalla oli erillinen luhtirivi.
Yön tullen asettui lukkari vaimonsa Valborg Jakobsdotterin kanssa toiseen huoneista ja sinne majoitettiin myös muukalainen. Torpassa asunut suutarin oppipoika sai sijansa vastapäisestä huoneesta.
Keskellä yötä tämä oppipoika tuli juosten läheiseen Mikkolan tölliin apua hakemaan. Poika kertoi, että torpassa oli varas, joka oli uhannut tappaa hänet ja oli jo ehtinyt lyödä kuoliaaksi lukkarin. Nyt lähdettiin hakemaan lisävoimia naapuritalo Tuomolasta, josta sitten neljä miestä riensi suutarille. Vielä yksi mies lähetettiin lisäapua kutsumaan.
Kun miehet tulivat lukkari-suutarin torpalle, näkivät he miehen juoksemassa pakoon. Takaa-ajoon lähdettiin välittömästi, mutta mies pinkoi maantien toiselle puolelle metsään piiloutuen erään puun juurelle. Täältä hänet kuitenkin löydettiin ja raahattiin takaisin torppaan, jonka ovi oli lukossa. Mieheltä kysyttiin avaimia, mutta hän ei sanojensa mukaan tietänyt niistä mitään. Niinpä avainta käytiin etsimään luhdista, mutta siellä pahantekijä pudottikin avaimensa taskustaan.
Kun lopulta miehet pääsivät torppaan sisälle, kohtasi heitä hurja näky. Kiinniotettu mies oli lyönyt kirveellä sekä lukkari-suutarin että hänen vaimonsa kuoliaaksi. Verinen murha-ase löydettiin myöhemmin ladosta.Oikeuden eteen tuotu mies ei tunnustanut mitään. Hänen mukaansa torppaan oli tullut ryöväreitä, joita pakoon hän itsekin oli sitten juossut. Takaa-ajajat, jotka oli tuotu todistajiksi istuntoon, kertoivat vaatineensa torpan avainta ja mies oli tuolloin sanonut sen olevan luhdissa oikealla puolella ovea. Sieltä se myös löytyi. Kun tuomari kysyi, mistä mies tämän tiesi, selitti mies vain sanoneensa jotain, kun oli kerta vaadittu.
Puun juurelta, missä rikollinen oli lymynnyt, löydettiin lukkarin kello ja miehen taskusta lukkarin savipiippu. Vieläkin väitti murhaaja, että piippu oli joutunut erehdyksessä hänen "plakkariinsa", kun hän oli illalla tupakoinut lukkarin kanssa.
Oikeus tietysti selvitti miehen henkilöllisyyden. Hän oli salvuntekijän oppipoika Turun kaupungista, nimeltään Kustaa Holmeen. Kustaa oli lehtitietojen mukaan syntynyt Halikossa.
Lukkari-suutarin oppipojan ollessa sairaana ja täten estyneenä todistamaan, saatiin oikeusjuttu päätökseen vasta elokuun ensimmäisenä 1867. Vaikka Holmeen edelleen itsepäisesti kielsi tehneensä tappoja, tuomitsi kihlakunnanoikeus hänet syylliseksi. Rangaistuksena tulisi olemaan kaulan katkaisu ja teilaus. Tuomio alistettiin hovioikeuden tutkintaan, sillä käytännössä kuolemantuomioita ei enää tuohon aikaan pistetty käytäntöön. Kustaa Holmeen karkoitettiin teloituksen sijaan pakkotyöhön Siperiaan. Hän kylläkin anoi armoa, mutta tähän ei suostuttu. Näin ollen Holmeen joutui lähtemään Viipurista tammikuussa 1868 kohti kylmää ja kolkkoa maakuntaa.
Hänen murhaansa henkilöt olivat melko lailla puolustuskyvyttömiä, sillä Joel oli kuollessaan noin 62 vuoden ikäinen ja vaimo Valborg seitsemän vuotta vanhempi. Joel oli syntynyt 3.3.1805 Virttaalla ja hänen vanhempansa olivat renki Samuel Samuelsson ja Kaisa Thomasdotter. Valborg oli myös kotoisin samasta kylästä. Hänen syntymäpäivänsä oli 19.2.1793 ja vanhemmat Sorkan talossa Jacob Johansson sekä vaimonsa Valborg Johansdotter. Jacobin eli Jaakon pikkuveli oli Tuomo Juhonpoika, joka edusti talonpoikaissäätyä Porvoon valtiopäivillä 1809. Filosofian maisteri Kauko Suoja on kirjoittanut hänestä ja Sorkan talosta selvityksen Genos -lehden numeroon 50 vuodelta 1979.
Kuva Henry Lansdellin teoksesta Through Siberia - suomalainen murhamies kuljetusraudoissaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti