Vuokkiniemen tienoilla tapahtuu

Vuokkiniemeläisten toimeentulo muodostui jo alusta lähtien monien lähteiden summasta – elinkeinoja olivat myöhemmin mm. maanviljelys, karjanhoito, metsästys, kalastus sekä tavaran rahti, välitys ja kauppa; painotukset eri tulonlähteiden välillä vain vaihtelivat aikojen myötä. Ottaen huomioon, että merkittävä osa väestöstä oli joko Pohjois- Pohjanmaalta tai Kainuusta kotoisin, on myös erittäin perusteltua veikata, että iso osa jo varhaisimman läntisen Vienaan asutuksen toimeentulosta tuli tavaran välityksestä tai kaupasta. Niinä aikoina olivat vesistöt (sekä veneillä sulan aikana että jääteinä talvella) parhaita kulkureittejä ja Vuokkiniemen sijainti Ylä- Kuittijärven rannalla oli keskeinen; sieltä pääsi itään päin vesistöjä pitkin Vienanmeren rannikolle, länteenpäin Kemi-, Ii- ja Oulunjokien kautta parinsadan kilometrin päähän Pohjanlahdelle sekä etelään päin Laatokalle ja Suomenlahteen. Näitä vesistöjä pitkin olivat karjalaiset jo satoja vuosia liikkuneet. Esimerkiksi eräs Nousia Rydz selosti Ruotsin kuninkaan kirjurille jo vuonna 1555 tarkasti päivämatkoineen matkantekoa sisävesiä pitkin Laatokalta Vienanmerel-le ja Pohjanlahdelle.

1600-luku loppui viimeisen vuosikymmenen hirvittäviin katovuosiin. Esimerkiksi Suomen väestöstä kuoli kolmasosa nälkään ja ennen kaikkea tauteihin. Jos oli 1600-luku loppunut surullisissa merkeissä, ei uusi vuosisatakaan alkanut hyvin, sillä Ruotsin ja Venäjän välillä käytiin 1700-1721 suurta Pohjan sotaa. Siihen mennessä jo yli kymmenen vuotta käydystä sodasta huolimatta elivat talonpojat Kainuussa ja Vienassa vielä sovussa keskenään, kunnes Suomen puolella 1712 takavarikoitiin Kajaanin markkinoilla olleelta neljältä vienalaiselta myyntiin tarkoitettu 4.300 kyynärän eli 2 580 metrin suuruinen sarkaerä (toisen tiedon mukaan 3000 kyynärää). Tapahtuma laukaisi “sarkasodan”, jolloin venäläiset ja karjalaiset (sekä muutamat Pielisen talonpojat) 300 miehen voimin hyökkäsivät rajan yli Kainuuseen, ryöstivät ja tuhosivat julmasti kaikki Kajaanin kaupungin ja Sotkamon pitäjän talot.

“Sarkasodan” jälkeen oli rauha mennyttä. “Varassodan” aikana suomalaiset 1718 vuorostaan kävivät Vienan puolella. Majuri Salomon Enbergin sissijoukot tekivät silloin maalis-huhtikuussa 22 päivän mi-taisen ryöstöretken, jonka seurauksena esim. Latvajärvi, Kivijärvi ja moni muu kylä autioituivat kokonaan. Uhtualla kerrottiin Elias Lönnrotille vielä 1830-luvulla hyökkääjien julmuuksista, murhista ja kylän tuhoamisesta asuinkelvottomaksi (Helsingfors Morgonblad 31.7.1835) ja kostamukselaiset kertoivat Juveliukselle 1886, että: "Ennen suuria sotia oli ollut 40 viljavaa vuotta, mutta sota hävitti kaiken varallisuuden. Sitten tuli 3 hallavuotta, jyvätöntä. Suurten sotien aikana elettiin hiiren ikää, kun hengen ottajat oli päällä. Ihmiset söivät hutuksi keitettyä nurmiheinää. Myös syötiin suksen varpahallisia ja kengän rajoja".

Niin kovaa kuin elämä olikin, ovat tällaiset tilanteet kiitollisia historioitsijoille. Aunuksen lääninkanslian viranomaiset laativat luettelon paikallisväestölta ryöstetystä ja tuhotusta irtaimistosta, jonka Vienan asukkaat menettivät ryöstöretkessä. Menetysten ollessa ehkä jossain määrin liioiteltuja, antaa luettelo kuitenkin kuvan ko. alueen asukkaiden, mm. vuokkiniemeläisten, harjoittamista elinkeinoista. Virallisen selvityksen mukaan käsitti vihollisen Vienasta kokoama saalis 1.125 ruplaa rahaa, 5.840 puutaa eli 93.440 kiloa ohraa ja ruista, 120 hevosta, 306 lehmää, 319 lammasta, kuusi sikaa, 2.881 arsinaa eli 2045 metriä palttinaa, 108 kauhtanaa, 1.140 paitaa, 516 arsinaa eli 366 metriä sarkaa, 222 kalaverkkoa, kuusi nuottaa, 78 varsijousta, seitsemän karhukeihästä ja 25 piilukkopyssyä. Lisäksi karjalaiset lunastivat ryöstäjiltä takaisin kuparipannunsa ja –kattilansa.

Huomiota herättää vienalaisilta 1712 takavarikoidut ja 1718 ryöstetyt suuret palttina- ja sarkaerät, joilla olisi voinut vaatettaa suurelta osin koko Kainuun ja Länsi-Vienan väestön. Jos vahinkoluettelo ei sisällä ylettömiä liioitteluja, on toinen ihmetyksen aihe luettelon valtava viljamäärä. Viena ei ollut myöhempinäkään aikoina läheskään omavarainen viljan suhteen, joten paikallisväestön menettämästä viljasta suurin osa on täytynyt olla kaupattavaksi tarkoitettua tuontiviljaa. Koska koko läntisen Vienaan väestö oli maksimissaan muutama sata henkilö, tarkoittaa se, että ryöstetty viljamäärä vastasi vähintään sata, ellei useampaa sataa kiloa per asukas. Oman viljelyn tuotto parhaimpinakin satovuosina tuskin laskettiin monena kymmenenä kilona.