Pieksämäen maalaiskunnassa sijainnut Haapakosken ruukki perustettiin vuonna 1842 ja se oli toiminnassa yhtäjaksoisesti lähes meidän päiviimme saakka. Jälkipuolella 1800-lukua Haapakosken omisti suurliikemies Nikolai Putilov, jolla oli maassamme omistuksessaan useita muitakin ruukkeja. Ruukki sijaitsee Haapajoen varrella ja sen jäljellä olevat rakennukset ovat ryhmittyneet vanhan masuunin ympärille.Nykyinen masuunirakennus oli käytössä vuoteen 1904 asti, jolloin se muutettiin vesitorniksi. Sen jälkeen se sai rapistua ja 1983, juuri ennen aiottua korjaustyötä, masuuni romahti osittain. Tämän vuosituhannen alussa rakennelma saatiin vihdoin restauroitua ja katettua sään armoilta hieman suojaan.
Alunperin Haapakoski oli Uudenmaan Skogbyn lisäksi Suomen ainoa kokonaan kivestä rakennettu ranskalaistyyppinen masuuni. Sen perustaminen taustalla oli itäsuomalainen järvimalmiruukkitoiminta. Suomessahan on nostettu järvimalmia jo ylimuistoisista ajoista lähtien. Teolliseksi tämä tuotanto kehittyi Savon ja Itä-Suomen alueella vasta 1800-luvulla.
Tasan 150 vuotta sitten (13.8.1859) kyseinen masuuni koitui kolmen ruukkityöläisen kohtaloksi. Elokuun 13. päivänä 1859 masuuni hajosi kesken kaiken ja sulaa rautaa syöksyi joka puolelle "puolen kolmatta kyynärän korkuisissa laineissa". Sula massa sytytti ensin palamaan maasiuunihuoneen ja sitä kautta tuli levisi joka puolelle ruukkia. Ainoastaan asuinhuoneet jäivät jäljelle.
Kaaoksen keskellä Nils Johan Damm, Johan Eggert Nyberg ja Niilo Janhunen saivat pahoja palovammoja. Seuraavien kolmen neljän päivän aikana kaikki kolme menehtyivät. Juuri neljänkymmenen vuoden ikään ehtinyt Nyberg jätti jälkeensä vaimo Stina Blankin lisäksi ainakin kaksi lasta. Niilo Janhunen taasen oli ollut naimisissa itseään lähes 20 vuotta vanhemman Kaisa Silvastin kanssa kanssa ja tämä avioliitto oli ollut lapseton. Nils Dammin leski oli nilsiäläinen itsellisen tytär Tiina Kuosmanen.
Kuva Museovirasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti