Ylötkylän Karan miehiä Turussa

Kiskon Ylötkylän Karan ikivanha maatila on ollut asutettuna ainakin 1500-luvulta lähtien. Pari vuosisataa myöhemmin sieltä kotoisin olevat henkilöt vilahtavat tuon tuostakin erilaisissa asiakirjoissa, varsinkin perinnönjakojen osalta.

Niinpä 1739 Turun kaupungissa esiintyy useita kiskolaisia riidanalaisen pesänjaon yhteydessä, jossa pesän holhoojana on muuan porvari Silli. Riidaksi kehittymässä ollut jako saatiin päättymään siten, että toiset luopuivat perintöoikeudestaan mikäli yksi heistä, Erik Sakarinpoika, ottaisi vaimokseen porvarinleski Kaisa Eerikintyttären. Näin myös tapahtui. Tuore sulhanen ei ollut enää mikään nuori poika, vaan kypsässä 40 vuoden iässä.

Hän otti käyttöön vaimonsa edellisen miehen sukunimen Prusila ja eli tämän tavoin porvarina Turun kaupungissa. Erik menehtyi vain reilun vuoden päästä vihkimisestä ja Kaisa Eerikintytär meni nyt naimisiin Matti Sakarinpojan kanssa. Tämä oli Erikin veli ja kotoisin tietysti Ylötkylän Karalta. Sukulaisuus tulee esiin kiistatta Turun raastuvanoikeuden pöytäkäkirjasta tammikuun 11. päivältä vuodelta 1755. Tuolloin Karan Heikki Sakarinpoika anoo veljenpoikiensa Heikin ja Matin huoltajuutta. Nämä pojat olivat Matin poikia. Myös Matti käytti porvarina nimeä Prusila.


Vilho Selinheimo on tehnyt laajan työn 1920-luvulla selvitellessään turkulaisten porvareitten keskinäisiä suhteita. Hänen vuonna 1925 Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirjassa julkaisema selvitys kertoo Erikin ja Matin jälkeläisten sekä puolisukulaisten kohtaloista seuraavaa;

Brusilan lapsista oli tytär Lisa jo v. 1754 naim. porv. Thomas Tilckasen kanssa; heidän alaikäisen tyttärensä holhoojaksi määrättiin 24/9 1753 porv. Johan Cavonius samalla kun porv. Christer Tympi tuli Matts Brusilan oman tyttären holhoojaksi. - RO:n istunnossa 11/1 1755 anoi Matts Brusila-vainajan veli ratsutilallinen Heikki Sakarinp. Kara Kiskon Yläkylästä saada luokseen ottaa Matts Brusilan kaksi poikaa hänen varhaisemmasta avioliitostaan kahdeksannella vuodellaan olevan pojan Heikin sekä nelivuotisen Matin, jolloin myös puhutaan hänen tyttärestään ensi aviosta, jota kuitenkin nimitetään Katarina Erkintyttäreksi, tarkoittaen tämä kumminkin epäilemättä Matts Brusilan tytärpuolta, minkä nimisestä 21-vuotiaaksi ja naimattomaksi sanotusta tytärpuolestaan puhutaan RO 10/1 1756 ptk., jolloin pojat Henrik ja Matts edelleen sanotaan Matts Brusila-vainajan pojiksi hänen ensim. aviostaan samalla kun myös Tilckasen vaimo mainitaan hänen tytärpuoleksensa. RO 30/3 1761 sanotaan Heikin ja Matin lankomieheksi »porvari Brusila», näht. Johan Moberg-Br. - Epäselvyys asiassa huomattavasti poistuu RO ptk. 22/10 1766 merkinnöistä ja todistajain kuulustelusta, jotka osoittavat, että Kokkolassa vähäistä sitä ennen kuolleen salvumiehen Erik BRUSININ perinnön tavoittelijat porv. Thomas BERLSTENIN l. TIKLASEN vaimo Lisa Erkintytär sekä tämän sisar porv. Johan MOBERGIN (1. BRUSILAN; KO ptk. 9/8 1763) vaimo todellakin olivat - niin kuin vainajakin oli tarkoittanut - hänen lähimmät sukulaisensa, koska heidän äitivainajansa isä oli ollut Erik Brusinin (siis jo varh. mainitun kaup. palv. Matts Martinp. KÄHRÄJÄN pojan) äitivainajan veli ja, koska Brusinin muut sukulaiset olivat ruttovuonna 1710 kuolleet. - Erik Matinp. Kähräjä oli niin muodoin hänkin äitinsä kotitalosta (ja vanhasta sukunimestä Brusiusson ?) muodostanut itselleen sukunimen Brusin. Muutenkin on tämä tapaus tyypillinen esimerkki nimen periytymisestä appien ja vävypoikien, »antecessores matrimonii» ja »successores matrimonii» miesten keskuudessa samoin kuin pöytäkirjain epätarkkuuksiinkin ja virheellisyyksiin nähden.


Karan väkeä oli tosin ollut jo viimeistään 1600-luvun lopulla Turussa. Kämnerioikeuden pöytäkirjasta toukokuulta 1710 selviää, että porvari Jöran Kara oli kuollut samana vuonna ja jättänyt jälkeen poika Johanin. Johan otti käyttöön sukunimen Carelius saaden pappisvihkimyksen maaliskuulla 1720. Hänestä tuli sen jälkeen Perniön pitäjänapulainen. Siellä hän myös kuoli jo kolmen vuoden päästä jättäen jälkeensä leski Maria Flögerin.