Perniön pitäjässä sijainneen Teijon tehtaan omistajaksi eli ruukinpatruunaksi tuli 1800-luvun alkupuolella hyvin värikäs hahmo, herra Robert Bremer. Hän oli aloittanut elämänsä jotakuinkin vauhdikkaasti. Isä Josef Bremer oli turkulainen tukkukauppias ja äiti Anna Charlotta Kijkin isä oli omistanut Teijon ja läheisen Kirjakkalan ruukit vuodesta 1743 lähtien aina kuolemaansa saakka.Robert Bremer pääsi 21. päivä toukokuuta vuonna 1788 yhdessä veljiensä Jakob Reinholdin ja Karl Oton kanssa ylioppilaaksi. Tuohon aikaan Robert oli alle 12 -vuotias ja veljetkin vain muutamia vuosia vanhempia. Heidän mainitaan Helsingin Yliopiston matrikkelissa ruotsalaisen osakunnan jäseniksi. Veli Karl Otosta tuli lopulta Suomen vt. ylimasuunimestari ja Jakob Reinholdista kauppias sekä verkatehtailija. Jakob teki konkurssin 1799 ja kuoli lopulta tapaturmaisesti hukkumalla vuonna 1830. Karl Otto perusti puolestaan Angelniemelle Päärnäspään nahkatehtaan 1802. Hän asui perheineen Salon kaupungissa kuolemaansa saakka tammikuussa 1828.
Robert peri Teijon tehtaan vuonna 1814 ja osti sen seuraksi 1831 Kirjakkalan ruukin. Hän asui äidinisänsä 1770-luvulla rakennuttamassa rokokoo-tyylisessä kartanossa, josta oli muodostunut ruukkiyhtymän keskus. Robert jätti jälkensä historiaan useammallakin tavalla, joista näkyvin on Teijon ruukinkirkko. Hän rakennutti sen vuonna 1830 kiitoksensa ihmiskunnan säästymiseltä vedenpaisumukselta.
Tästä aiheesta tuli ruukinpatruuna Bremerille pakkomielle. Hän nimittäin harrasti luonnontieteitä ja teologiaa. Omasta mielestään hän oli Jumalan lähettiläs, jonka tehtävä oli ohjata ihmiskuntaa ja varoittaa tulossa olevasta vedenpaisumuksesta. Tulkittuaan vanhoja ennustuksia ja muita enteitä, tuli Robert Bremer siihen tulokseen, että vedenpaisumus alkaisi tietyllä kellonlyömällä. Niinpä hän valmistutti Teijon telakalla kaljaasin eli Arkin. Siihen oli tarkoitus mahduttaa kaikki ruukkilaiset turvaan vesimassoilta. Oman kartanonsa yläkerran ikkunoiden ulkopuolelle hän ripusti roikkumaan pienen soutuveneen varmuuden varalta.
Kun Bremerin laskemaa vedenpaisumusta ei tullutkaan, hän kylmän rauhallisesti totesi päätelmiensä menneen pieleen ja ilmoitti katastrofin tapahtuvaksi klo 20.00 helmikuun 15. päivänä. Mitä ilmeisemmin tämäkin vedenpaisumus ei ihmiskuntaa yllättänyt ja Bremer joutui vaikeuksiin. Turun Wiikko-Sanomat selostaa laajassa artikkelissaan saman vuoden marraskuulta sitä Turun poliisioikeuden istuntoa, jossa ruukinpatruuna Robert Bremeriä, kauppias Jacob Bremeriä ja kankurien oltermanni Carl Törnqvistiä syytettiin vedenpaisumuksesta kertovan kirjasen jakelusta yleisölle.
Oikeudessa Robert B. kertoi avoimesti tehneensä kirjan tekstin "sitte kuin hän omain tutkintoinsa kautta Tähtein juoksusta oli wakuutetuksi tullut että se ennustettu onnettomuus oli totisesti tapahtuwa...". Tästä paljastuksen ja muista asianhaaroista veti patruuna päälleen sakkoa "kaksikymmentä Talaria hopeassa elikkä Yhdeksän Ruplaa Kuusikymmentä kopekkaa hopeata 2:sen §:n jälkeen 2:sa Luw. Pahanteon Kaaressa". Kauppias Jacob Bremer sai sakkoa 20 taalaria, mutta oltermanni Törnqvist vapautettiin syytteistä. Hänellä ei katsottu olleen tointa kirjasen jakelussa.
Sakot jaettiin "Kruunun, Kaupungin ja Päällekantajan" välillä. Jos rahaa sakkoihin ei löytyisi, tulisi kummankin tuomitun istua kahdeksan päivää vankeudessa vedellä ja leivällä. Tämä ratkaisu asetettiin sitten Turun Hovioikeuden "tarkaamman tutkinnon alle" 26. päivä elokuuta 1831.
Hovioikeus tutkittuaan asiaa tuli siihen tulokseen, että ruukinpatruuna osoitti "sellaisen sekaannuksen ymmärryksessä, ettei hänen päällensä kannettua rikollisuutta taita hänelle soimattaa, eikä bruuki-patronia myös mihinkään edeswastaukseen sidottaa". Samalla vahvistettiin Jacob Bremerin ja Carl Törnqvistin osalta poliisioikeuden tuomiot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti