Sudet ovat kautta aikain herättäneet kauhua metsän keskellä asuneissa suomalaisissa. Vuonna 1858 Sanan Lennätin -aviisiin lähetetyn artikkelin esipuheessa maalailtiin asian tiimoilta seuraavaa;
"Miten raiwosti sudet, nämä raatelewat pedot, liikkuvat ja tekewät pahojansa, näkyy walituksia ja kertoelmia melkein yltäympäri maatamme. Näitä kaikkia kuullen, näihin kaikkiin katsoen woipi päättää, että nämä mainiot raateliat ja taloutemme sekä koko warallisuutemme häwittäjät saawat tehdä pahojansa melkeen estämätä.
Jahtiwoutia kyllä useammista seurakunnista lienee walvomassa ja auttamassa suden pyyntöä, mutta työläs on heidänkin pysyä joka pedon kantapäillä, kun muu kansa on niistä aiwan huoleta. Wielä lisäksi on hengen ottaisiksi paikottain määrätty jokuu summa annettawaksi, mutta ei tämäkään näytä mitään waikuttavan niiden wahingoin wähentämiseksi, mitä sudet wuosittain tekewät maassamme."
Artikkelin jatkuu lainauksilla ruotsalaisesta kirjasta "Anteckningar öfver jagt och skjutkonst" eli "Kirjoituksia metsästys- ja ampumakeinoista". Piirros esittää susiansaa, jonka periaate on seuraava;
"Jos jossain tiedetään susien erinäinen liikunto- eli kulku-paikka, eli jos tämmöstä ei löydy, niin jollekulle muulle soweliaalle paikalle tehdään harpinmuotoinen ymmyrjäinen piiri, noin 40 eli 50 kyynärää laajuudeltaan ympäri mitaten, johon piiriin yltä ympäri lyödään 3 kyynärän, wähintäin 2,5 kyynärän mittaisia seipäitä 4 tuumaa toisistansa, niinkun seuraawasta kuwauksesta kirjaimet CC näyttää.
Kun tämä piiri on noin sanotulla tawalla ympärinsä seiwästetty, niin lyödään sen ulkopuolelle samalla tawalla toinen seiwäs-riwi, niin että kuja E E on riwien wälillä 18 tuumaa leweä. Ulkopuoliseen riwiin G G jätetään aukko F A noin 2 kyynärän leweä. Tähän aukkoon tehdään owi F B 2,5 kyynärän leweä ja korkea, joka warustetaan niin että jos owi B wedetään A:han, niin jousi eli wipu taas wetää sen B:hen.
Tarhan keskelle tehdään wähäinen katos D, jossa syöttinä tarhassa pidettäwä eläin woipi pitää suojaa pahalla ilmalla. Kun nyt susi, lähetessään tarhaa, näkee eläimen tarhan sisällä, alkaa se kiertää tarhaa sisään päästäkseen, ja näin tultuansa aukolle F A, johon wielä woidaan kaikellaisia syöttö-aineita riputella, menee kujaan E.
Kujan ollessa näin sanotulla tawalla soukan, ei susi pääse kääntymään enään takaperin, waan täytyy pyriä edelleen kujaa E E, siksi kunne tulee owelle F B. Jos nyt susi lykkää owen B:stä A:han ei kuitenkaan pääse susi ulos koska owi F B on leweämpi pisteitä F A, waan täytyy taaskin mennä edelleen. Kun nyt niinkun sanottiintaaskin jousi wetää owen A:sta B:hen, niin woipi tällön kujaan mennä susia waikka miten paljon yhtä haawaa."
Jahtivoudin määrittelee Pieni Tietosanakirja 1920-luvulta seuraavasti; vakinaisten kruununpalvelijain avuksi otettu virkailija, jonka velvollisuutena oli toimeenpanna ajometsästyksiä ja metsäpalon sattuessa johtaa sammutustyötä. Tämä toimi lakkautettiin 10.2.1891 annetulla asetuksella ja jahtivoutia varten kultakin talonsavulta kannettu palkkaus, silta- ja jahtivoudinkapat, peräytettiin kruunulle.
"Miten raiwosti sudet, nämä raatelewat pedot, liikkuvat ja tekewät pahojansa, näkyy walituksia ja kertoelmia melkein yltäympäri maatamme. Näitä kaikkia kuullen, näihin kaikkiin katsoen woipi päättää, että nämä mainiot raateliat ja taloutemme sekä koko warallisuutemme häwittäjät saawat tehdä pahojansa melkeen estämätä.
Jahtiwoutia kyllä useammista seurakunnista lienee walvomassa ja auttamassa suden pyyntöä, mutta työläs on heidänkin pysyä joka pedon kantapäillä, kun muu kansa on niistä aiwan huoleta. Wielä lisäksi on hengen ottaisiksi paikottain määrätty jokuu summa annettawaksi, mutta ei tämäkään näytä mitään waikuttavan niiden wahingoin wähentämiseksi, mitä sudet wuosittain tekewät maassamme."
Artikkelin jatkuu lainauksilla ruotsalaisesta kirjasta "Anteckningar öfver jagt och skjutkonst" eli "Kirjoituksia metsästys- ja ampumakeinoista". Piirros esittää susiansaa, jonka periaate on seuraava;
"Jos jossain tiedetään susien erinäinen liikunto- eli kulku-paikka, eli jos tämmöstä ei löydy, niin jollekulle muulle soweliaalle paikalle tehdään harpinmuotoinen ymmyrjäinen piiri, noin 40 eli 50 kyynärää laajuudeltaan ympäri mitaten, johon piiriin yltä ympäri lyödään 3 kyynärän, wähintäin 2,5 kyynärän mittaisia seipäitä 4 tuumaa toisistansa, niinkun seuraawasta kuwauksesta kirjaimet CC näyttää.
Kun tämä piiri on noin sanotulla tawalla ympärinsä seiwästetty, niin lyödään sen ulkopuolelle samalla tawalla toinen seiwäs-riwi, niin että kuja E E on riwien wälillä 18 tuumaa leweä. Ulkopuoliseen riwiin G G jätetään aukko F A noin 2 kyynärän leweä. Tähän aukkoon tehdään owi F B 2,5 kyynärän leweä ja korkea, joka warustetaan niin että jos owi B wedetään A:han, niin jousi eli wipu taas wetää sen B:hen.
Tarhan keskelle tehdään wähäinen katos D, jossa syöttinä tarhassa pidettäwä eläin woipi pitää suojaa pahalla ilmalla. Kun nyt susi, lähetessään tarhaa, näkee eläimen tarhan sisällä, alkaa se kiertää tarhaa sisään päästäkseen, ja näin tultuansa aukolle F A, johon wielä woidaan kaikellaisia syöttö-aineita riputella, menee kujaan E.
Kujan ollessa näin sanotulla tawalla soukan, ei susi pääse kääntymään enään takaperin, waan täytyy pyriä edelleen kujaa E E, siksi kunne tulee owelle F B. Jos nyt susi lykkää owen B:stä A:han ei kuitenkaan pääse susi ulos koska owi F B on leweämpi pisteitä F A, waan täytyy taaskin mennä edelleen. Kun nyt niinkun sanottiintaaskin jousi wetää owen A:sta B:hen, niin woipi tällön kujaan mennä susia waikka miten paljon yhtä haawaa."
Jahtivoudin määrittelee Pieni Tietosanakirja 1920-luvulta seuraavasti; vakinaisten kruununpalvelijain avuksi otettu virkailija, jonka velvollisuutena oli toimeenpanna ajometsästyksiä ja metsäpalon sattuessa johtaa sammutustyötä. Tämä toimi lakkautettiin 10.2.1891 annetulla asetuksella ja jahtivoutia varten kultakin talonsavulta kannettu palkkaus, silta- ja jahtivoudinkapat, peräytettiin kruunulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti