Seppädynastia Törnqvistit

Perniön Kosken ruukilla pohjoispuolen ruotutorpassa nro 46 asui 1730-luvulla Mats Törnqvist, joka oli kuulunut Perniön komppanian kolmanteen korpraalikuntaan. Sen olivat muodostaneet Tarkkilan ja Kondolan ruodut. Mats erosi komppanian palveluksesta vuonna 1739 ja meni töihin ruukille. Siellä hänen ammattinimikkeensä oli "mjölnare", joka oli eräs raudanvalmistukseen liittyvä toimi.

Matsista ja hänen vaimostaan Maria Johansdotterista alkoi todellinen ruukkityöläisten suku. Heidän jälkipolvensa vaikuttivat pitkälle 1800-luvun lopulle eri puolilla Suomea toimineissa rautaruukeissa. Yksi sukuhaara lähti jo varhain Itä-Suomeen ja asettui siellä mm. Ilomantsin tienoille. Tämän kantaisä oli Tenholan Barkkalan kylässä 1779 syntynyt Carl Törnqvist, joka oli kolme kertaa naimisissa.

Ensimmäinen puoliso Catharina Skog oli syntynyt Ruotsissa, mutta tullut perheensä kera Perniöön, Kirjakkalan ruukille. Carl T. oli vihkimisen aikaan 1802 merimiehenä, mutta avion myötä hän muutti nuorikkoineen Kosken tehtaalle, Hammar-Backenin alueelle. Vuonna 1806 tuli lähtö Jokioisten ruukille, mistä matka jatkui viitisen vuotta myöhemmin Pohjan pitäjään, luultavasti Fiskarsiin. Euran Kauttualle perhe matkasi 1814 ja edelleen Iisalmeen, nykyisen Vieremän pitäjän Salahmin ruukille vuonna 1819.

Lapsia oli tähän mennessä ehtinyt syntyä yhdeksän, joista ainakin yksi oli kuollut vauvana. Hieman Iisalmeen muuton jälkeen Catharina Skog menehtyi keuhkotautiin. Vajaan kahden vuoden päästä tästä ikävästä tapahtumasta Carl Törnqvist avioitui uudestaan, tällä kertaa Magdalena Paavontytär Mahalan kanssa. Hän oli ollut perheessä kotiapulaisena ja mennyt sitten naimisiin Carlin jäätyä leskeksi. Perheen vanhin lapsi oli vain pari vuotta Magdalenaa nuorempi.

Carl ja Magdalena asuivat Salahmilla vuoden 1826 tienoille miehen toimiessa ruukin rakennusmestarina ja vasaraseppänä. Sieltä he muuttivat Pielisjärvelle, Pankakosken vastaperustetullee rautaruukille isä Carlin alati työskennellessä vasarasepän varsin arvostetussa ammatissa. Jo seuraavana vuonna perhe pistäytyi Nilsiässä, mutta palasi Pankakoskelle ennen vuosikymmenen loppua. Pankakosken ruukilla käytettiin tuohon aikaan pelkästään paikallisten asukkaiden nostamaa järvimalmia. Perustuotteiden eli rautatankoja ja naulojen lisäksi ruukki jalosti malmia myös kirveiksi, lapioiksi ja mm. hevosenkengiksi.

Joulukuussa 1831 Magdalena synnytti kuudennen lapsensa, Josephin, mutta menehtyi itse lapsivuoteeseen. Joseph jäi henkiin, minkä lisäksi Carlin ja Magdalenan lapsista aikuisiksi ehtivät veljekset Abraham ja Carl.

Pari vuoden päästä Carl Törnqvist löysi 54 vuoden kypsässä iässä itseään lähes 20 vuotta nuoremman vaimon, Valpuri Keräsen. Tämä oli luultavasti erään sotilas Aatami K:n tytär, joka oli syntynyt Suomussalmella.

Carl ja Valpuri ehtivät saada neljä lasta ennen äidin kuolemaa. Lapsista ainoastaan vanhin, Enoch eli aikuisikään ja perusti oman perheen. Kolme nuorimmaista menehtyi alle viiden vuoden iässä, näistä Benjamin helmikuussa 1849. Vielä saman vuoden syksyllä isä Carl Törnqvist kuoli hieman ennen 70 -vuotispäiviään.

Hänen kolmesta avioliitostaan syntyi yhteensä 17 lasta, joista yhdeksällä pojalla oli omaa perhettä. Erikoista perheessä oli se, että lapsista vain neljä oli tyttöjä. Poikien ammatteina toistuvat erilaiset sepäntyöt, kuten heidän lukuisilla serkuillaan ja pikkuserkuillaan eri puolilla Suomea. Näin ollen voi hyvin sanoa Törnqvistien olleen yksi rautaruukkiemme ja masuunien merkittävimmistä seppäsuvuista.

Olen päivittänyt kotisivuilleni Törnqvistien sukutauluston pari päivää sitten.