Danielson-Kalmari

Suomen tärkeimpiä historiantutkimuksen henkilöitä on ehdottomasti ollut Johan Richard Danielson-Kalmari, vuoteen 1906 Danielson. Hän syntyi Hauholla vuonna 1853 Hartolan kirkkoherran Johan Filip Danielsonin ja Amanda Lovisa Palanderin perheeseen.

Danielson-Kalmarin sukujuuret muodostavat melkoisen läpileikkauksen Ruotsin ja Suomen historiaan. Hänen isoisänsä isoisä Daniel Jönsson oli ollut vaatimaton torppari Skatelövin Hunnassa 1700-luvun puolivälin tienoilla. Hänen pojastaan tuli komissiomaanmittari Vaasan lääniin vuonna 1783. Puoliso Anna Helena Costianderin isoisäksi löytyy Venäjän armeijassa palvellut Sergei Leontewicz, joka lienee ollut puolalaista sukuperää. Toisaalta Amanda Lovisan sukujuuria voidaan seurata Vihdin Procopaeus -suvun kautta mm. Jägerhorn af Storby- ja Lindelöf - sukuihin, jotka olivat voimakkaasti vaikuttamassa Suomen historiaan 1600-luvulla. Naantalin Luonnonmaan Isokylän Jägerhornien avioiden välityksellä esipolvista löytyy Baltiassa jopa jo keskiajalta lähtien asuneita aatelisia.

Ei ehkä olekaan kovin suuri ihme, että Danielson-Kalmari oli kiinnostunut historiasta. Pelkästään hänen esivanhempiensa tutkiminen on kuin retki menneisyyden yhteiskunnan joka portaille. Yksi hänen ensimmäisistä julkaisuistaan oli Werner Söderströmin kustantama "Suomen yhdistäminen Wenäjän waltakuntaa". Se ilmestyi vuonna 1890 ja vielä tätä kirjoitettaessa se kuuluu yhtenä teoksena mm. Turun Yliopiston Suomen historian syventäviin opintoihin.

Jo tähän aikaan Danielson-Kalmari tuli tunnetuksi Suomen autonomian puolustajaksi. Hän myös vastusti venäjän kielien taidon levittämistä Suomessa. Hän katsoi, että "ei mikään maa voi ajan pitkää turvata oikeuksiaan ja kansallista olemustaan lähettämällä nuorisoaan vieraan kansan palvelukseen. Siitä koituva vahinko on enemmin tai myöhemmin paisuva....."

Danielson-Kalmarilla oli erittäin merkittävä rooli nuoren Juho Kusti Paasikiven opiskeluissa. Paasikivi oli Helsingin Yliopistossa 1890-luvulla Hämäläisessä Osakunnassa, jonka inspehtorina tuolloinen Suomalaisen Puolueen johtomies oli. Yksinkertaistettuna Danielson-Kalmarin viesti oli siinä, että liberalismi ei sellaisenaan tarjoa ratkaisua erityisesti alimpien kansanluokkien ongelmiin. Kansankokonaisuuden edun oli käytävä ennen yksittäisten luokkien etua.

Kansalaissotaan mennessä ja sen aikana professoriksi nimitetty Danielson-Kalmari omaksui Venäjän suhteissa niitä periaatteita, mitä hänen "oppipoikansa" Paasikivi käytti Toisen Maailmansodan jälkeen. Vuoropuhelu Venäjän (myöh. Neuvostoliiton) johdon ja Suomen johdon välillä oli tehtävä mahdolliseksi. Vain näin kaksi kansakuntaa voisi löytää toinen toisensa.

Jäljempänä Johan Richard Danielson-Kalmarin esipolvitaulusto.

Pyytäisin suhtautumaan hyvin kriittisesti tauluston niihin osiin, jotka kulkeutuvat keskiajalle saakka. Tiedoissa on mitä luultavimmin virheitä ja näiden esipolvien osalta kyse on enemmän sukututkimusromantiikasta kuin kirjallisiin lähteisiin perustuvista tulkinnoista.....