Virsien sepittäjä Karl Helenius

Karjalohjan Katteluksen ratsutilan isäntänä 1630-luvulta toimineen Henrik Svenssonin kuoltua hänen leskensä Sofia Andersdotter nai vouti Jesper Perssonin. Hänen sukuperänsä on itselleni jäänyt tuntemattomaksi, mutta nimiä Jesper ja Per käyttivät mm. lähistöllä sijainneen Saarenpään rusthollin haltijat.

Sofia oli kahden eri Tallqvist -suvun kantaäiti. Ensimmäinen puolison jälkeläiset siirtyivät Katteluksesta Tallaan kylään ja asuttivat siellä useita eri ratsutiloja osin aina 1900-luvun alkuun saakka. Jesperin kanssa Sofialla oli ainakin kolme lasta, joista pojat Johan ja Daniel syntyivät noin kymmenen vuoden välein 1650-luvun puolivälistä alkaen.

Johanin vuonna 1714 syntyneen saman nimisen pojan jälkipolvia löytyy mm. Sipoosta, minne tämä oli kappalaisena kuollut herra oli tullut jo 1740-luvulla. Johan nuoremman veljen Danielin sanotaan olleen sairaalloisen. Hän kuoli naimattomana ja lapsettomana Kirkkonummen Abramsbyssä toukokuussa 1731.

Sofian ja Jesperin nuorimmainen sai etunimen Daniel. Wilskamin sukukirjassa Danielin sukuperän eteen liitetään aavistuksenomainen kysymysmerkki, koska varsinaisia suoria lähteitä hänen kuulumisestaan Karjalohjan Katteluksen jälkipolviin ei loppujen lopuksi ole. Joka tapauksessa hänet on ao. lähdeteoksessa liitetty tässä käsiteltävään sukuryppääseen.

Daniel Tallqvist oli rykmentinkirjuri ja vuonna 1699 hänet mainitaan Karkun pitäjässä nimismiehenä. Hän omisti siellä Kollaisten rusthollin yhdessä ensimmäisen vaimonsa Katarina Svarthafran kanssa. Katarinan kuoltua vuonna 1710 nai Daniel Vesilahden kirkkoherran tyttären Anna Walleniuksen. Ensiksi mainitusta avioliitosta syntynyt poika Daniel tuli ylioppilaaksi kesällä 1722 ja mainitaan viisi vuotta myöhemmin pataljoonansaarnaajana sekä lopulta rykmentinpastorina. Hän kuoli pikkuvihan aikaan 1742, luultavasti Tohmajärvellä. Puoliso Kristina Hacksin kanssa hänellä oli kolme lasta.

Näistä vanhin oli loppuvuodesta 1726 syntynyt furiiri ja ratsumestari Karl Daniel Tallqvist, joka oli naimisissa Kristina Belinin kanssa. Heidän lapsistaan Kristina Katarina syntyi Laitilassa huhtikuussa 1759. Hänet vei vihille Turussa vuonna 1781 papiksi vihitty Simon Helenius, joka oli syntynyt 27.5.1755 Messukylässä.

Simon oli tullut Turun katedraalikouluun 1771 nimellä Elenius, mikä sitten myöhemmin muuntui Heleniukseksi. Pappisvihkimyksen jälkeen hänet määrättiin Yläneen kirkkoherranapulaiseksi, Sauvon pitäjänapulaiseksi ja lopulta Mynämäen kappalaiseksi. Mynämäellä hän myös kuoli marraskuussa 1815.

Perheen pojista 22.10.1787 syntynyt Nils sai myös pappisvihkimyksen ja toimi mm. Hämeenlinnan kirkkoherranapulaisena. Nils kuoli naimattomana ja lapsettomana Porissa kesällä 1816.

Nilsiä kolme vuotta vanhempi veli Karl omistautui sukulaistensa tavoin pappisuralle. Papiksi hänet vihittiin Turussa 1808 ja tämän jälkeen hän siirtyi Laitilaan kirkkoherranapulaiseksi. Filosofian maisteriksi hän tuli 1810 ja teologian kandidaatiksi 1812. Pastoraalitutkinnon Karl suoritti joulukuussa 1812. Vielä samana vuonna hän sai nimityksen ensimmäisen suomalaisen jääkärirykmentin ylimääräiseksi pataljoonansaarnaajaksi. Uudessakaupungissa Karl oli sijaiskirkkoherrana ja paikallisen pedagogion tarkastajana vuosina 1815-1818. Pöytyän kirkkoherran sijaiseksi hänet nimitettiin 23.12.1818 ja lopulta vakinaiseksi kuutisen vuotta myöhemmin. Lopulta hänestä leivottiin rovasti juuri ennen 1820-luvun loppua eli 30.12.1829. Teologian tohtori Karl Helenius ehti neljä kuukautta myöhemmin.

Jälkipolville hänen merkityksensä ei kuitenkaan ollut niinkään hänen ammatillisessa urassaan kuin hänen kulttuurillisissa harrastuksissaan. Karl Helenius oli innokas suomen kielen ja ennen kaikkea suomalaisen runouden tutkija. Hän julkaisi aikalaistensa iloksi Turun Wiikko-Sanomissa "huvittavaisia lauluja" sekä myöhemmin myös varsinaisia virsiä. Jo vuonna 1817 Karl lähetti virsikirjakomitealle omia ehdotuksiaan uusiksi virsiksi. Tämä työ kannatti ja 1827 hänet kutsuttiin komitean jäseneksi. Hänen julkaisujaan ovat "Uudet Suomalaiset Kirkko-Wirret" vuodelta 1826, "Uusi suomalaisen virsikirja" vuodelta 1837 ja "Suomalainen ja ruozalainen sana-kirja", joka tuli painosta 1838.

Karl Helenius oli naimisissa Laitilassa syntyneen Renata Karolina Bangen kanssa. Hänen isänpuoleisia esivanhempiaan löytyy Limingius- ja Walstenius -suvuista, kuten oheisesta esipolvitaulustosta voit lukea. Lisäksi Bergiukset vilahtavat puolisoiden joukossa. Perheen 12 lapsesta olen tähän ottanut mukaan vain esikoispoika Karlin, josta tuli Viron Pyhän Katarinan seurakunnan kirkkoherra 1840-luvulla.