1600-luvun Ruotsin suurvalta-aikana jalkaväkijoukot muodostettiin väenotoilla, jotka periytyivät 1500-luvun puolivälistä. Väenottoja säätelivät yksityiskohtaiset ohjeet, ja niihin osallistuivat kaikki miehet tietyssä ikähaarukassa. Väenotot toteutettiin kihlakuntatasolla, ja niissä valittiin miehiä eri ruotuihin eli yksiköihin. Ruotuihin kuului yleensä kymmenen miestä perintö- tai kruununtiloilta ja 20 miestä aatelin alaisuudessa olevilta tiloilta.
Väenottojen taustaa ja toteutus
Vuonna 1630 Ruotsi ei lähtenyt kolmikymmenvuotiseen sotaan poikkeuksellisen suurin ponnistuksin, vaan sotaa käytiin pääasiassa värvätyillä ulkomaisilla joukoilla. Vuodesta 1638 alkaen Ruotsi kuitenkin perusti kansallisen armeijansa uudelleen ja kävi sotaa aktiivisesti sekä Saksassa että Tanskassa.
Väenottoja koskevat päätökset tehtiin valtiopäivillä, joissa säädyt (aateli, papisto ja porvaristo) osallistuivat päätöksentekoon. Valtiopäivillä käytiin neuvotteluja väenottojen tarpeellisuudesta ja toteutustavasta. Aatelisto ja papisto olivat usein haluttomia myöntämään miehiä armeijaan, mutta hallitus painosti heitä suostumaan väenottoihin.
Haasteet ja muutokset väenottojärjestelmässä
Väenottojärjestelmään liittyi monia haasteita. Karkuruus oli yleistä, ja miehet pakenivat palvelusta erilaisin keinoin. Aateli ei aina ollut halukas antamaan miehiä armeijaan, ja papit saattoivat jättää miehiä pois väenottoluetteloista. Myös laivaston ja maavoimien miesten välillä oli epäselvyyttä.
Vuonna 1642 väenottojärjestelmään tehtiin merkittävä muutos, kun siirryttiin miesluvun mukaisesta ruodutuksesta taloluvun mukaiseen. Tämä tarkoitti sitä, että tietty määrä taloja vastasi yhden miehen asettamisesta armeijaan. Uudistuksen tavoitteena oli vähentää väenottojen aiheuttamia ongelmia, mutta se ei täysin poistanut niitä.
Tulokset ja yhteenveto
Tutkimusjakson aikana Suomesta vietiin ulkomaille jopa enemmän jalkaväkimiehiä kuin mitä väenotoissa otettiin. Tämä johtui osittain siitä, että aateliston antamat miehet eivät aina näkyneet väenottoluetteloissa. Lisäksi jotkut miehet saattoivat palata palveluksesta ja joutua uudelleen värvätyiksi.
Väenottojärjestelmä oli monimutkainen ja siihen liittyi monia ongelmia. Siitä huolimatta se oli Ruotsin suurvalta-ajan kannalta välttämätön, sillä sen avulla saatiin koottua armeija sotien käymiseen. Väenottojen vaikutukset näkyivät laajalti suomalaisessa yhteiskunnassa, ja ne aiheuttivat monille miehille ja heidän perheilleen suuria vaikeuksia.
Lähteet
Kansallisarkisto - Arkistojen Portti
https://www.digisarka.fi/kouluille/hirvikoski/elamaa-1600-ja-1700-luvuilla/armeija-ja-ruotujakolaitos/
Jussi T. Lappalainen - Valtiopäiviltä väenottopaikalle, artikkeli
Mikko Huhtamies - Sijaissotilasjärjestelmä ja väenotot - taloudellisis-sosiaalinen tutkimus sijaissotilaiden käytöstä Ala-Satakunnan väenotoissa vuosina 1631-1648
Kuva
Osasuurennus - Historiska planscher, Omslag 1641-1646, SE/KrA/0426/005/1646:03 (1646), bildid: K0035040_00001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti