1865-1882: Ensimmäiset vuodet
Seuran alku oli vaatimaton, mutta intohimo purjehdukseen oli jo tuolloin vahva. Ensimmäiset purjehduskilpailut olivat lähinnä rentoja kokoontumisia, joissa veneet mittelivät nopeuttaan ilman tiukkoja sääntöjä. Vuonna 1869 seura sai virallisen aseman ja sen toiminta alkoi vakiintua. Tänä aikana seuran jäsenistö koostui monista eri alojen ammattilaisista, kuten liikemiehistä, juristeista ja merimiehistä. Yksi seuran alkuaikojen merkittävimmistä hahmoista oli kauppias A.B. Nordfors, joka toimi kommodorina vuosina 1874-1882. Nordforsin aikana seura kehittyi merkittävästi ja sen toiminta laajeni.
1870-luvulla ÅSS:n veneet osallistuivat ensimmäistä kertaa kilpailuihin myös kotivesiensä ulkopuolella. Vuonna 1871 kolme turkulaista venettä osallistui Nyländska Jaktklubbenin (NJK) järjestämään kilpailuun Ekenäsissä. ÅSS:n veneet menestyivät hyvin, mikä osoitti, että seura pystyi kilpailemaan myös maan parhaimmistoa vastaan.
1883-1892: Uudistusten aika
1880-luku toi mukanaan merkittäviä uudistuksia ÅSS:n toimintaan. Uusi kommodori G.E. Mattsson astui johtoon ja toi mukanaan uusia ideoita ja järjestystä seuran toimintaan. Sääntöjä ja ohjeita laadittiin, ja purjehduskilpailut alkoivat saada vakiintuneemman muodon. Myös veneiden mittauskäytännöt otettiin tarkasteluun, ja vuonna 1884 ÅSS päätti ottaa käyttöön NJK:n norjalaisen mittausjärjestelmän.
1880-luvun puolivälissä ÅSS koki myös vastoinkäymisiä. Vuonna 1885 Turun venesataman tulipalo tuhosi useita veneitä, mukaan lukien joitakin seuran parhaista kilpailijoista. Tästä huolimatta seura jatkoi toimintaansa ja osallistui aktiivisesti kilpailuihin ympäri maata.
1893-1903: Yhteistyö ja kansainvälistyminen
1890-luku merkitsi ÅSS:lle yhteistyön ja kansainvälistymisen aikaa. Seura osallistui aktiivisesti kilpailuihin myös ulkomailla, erityisesti Ruotsissa. Vuonna 1894 ÅSS järjesti ensimmäisen suuren purjehduskilpailunsa, johon osallistui veneitä eri puolilta maata. Seuraavina vuosina ÅSS:n veneet osallistuivat useisiin kansainvälisiin kilpailuihin ja saavuttivat menestystä myös ulkomailla.
1890-luvulla seurassa heräsi myös ajatus oman paviljongin rakentamisesta. Vuonna 1889 paviljonki vihittiin käyttöön, ja siitä tuli pian seuran toiminnan keskus. Paviljonki tarjosi jäsenille mahdollisuuden kokoontua, keskustella purjehduksesta ja viettää aikaa yhdessä.
1904-1915: Kasvua ja kehitystä
1900-luvun alussa ÅSS:n toiminta laajeni entisestään. Uusia veneitä rakennettiin, ja kilpailu toisten seurojen kanssa vilkastui. Vuonna 1904 ÅSS otti käyttöön uuden amerikkalaisen mittausjärjestelmän, joka mahdollisti entistä monipuolisemmat venetyypit.
1900-luvun alku oli myös aikaa, jolloin seurassa alettiin kiinnittää enemmän huomiota nuorten purjehtijoiden kouluttamiseen. Vuonna 1905 ÅSS perusti juniorijaoston, jonka tarkoituksena oli tarjota nuorille mahdollisuus oppia purjehduksen perusteet ja osallistua kilpailuihin.
1916-1925: Sodan varjossa
1910-luku toi mukanaan maailmansodan, mikä vaikutti myös ÅSS:n toimintaan. Purjehduskilpailut vähenivät, ja uusien veneiden rakentaminen hidastui. Sotavuosina seura menetti jäseniään, mutta purjehdusharrastus ei kuitenkaan kokonaan hiipunut.
Kohti itsenäisyyttä ja uutta alkua
1920-luku merkitsi Suomelle itsenäisyyttä ja ÅSS:lle uutta alkua. Seuran toiminta elpyi jälleen, ja uudet veneet sekä purjehduskilpailut toivat mukanaan uutta intoa. 1925 seura juhli 60-vuotista taivaltaan ylpeänä menneisyydestään ja luottavaisena tulevaisuuteensa.
Yhteenveto
Airiston pursiseuran historia on kertomus intohimosta purjehdukseen, yhteisöllisyydestä ja jatkuvasta kehityksestä. Se on tarina, joka heijastelee Suomen merellistä perintöä ja purjehduksen merkitystä suomalaisessa kulttuurissa. ÅSS on edelleen aktiivinen ja arvostettu seura, joka jatkaa perinteitään ja edistää purjehdusta tuleville sukupolville. Se on myös Turun vanhin urheiluseura!
Tämä blogiteksti perustuu kirjaan Airisto Segelsällskap 1865 - 1925 en återblick, Ernst Lindberg 1925
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti