Tässä blogikirjoituksessa syvennymme aikakauteen 1881-1901, jolloin Suomen asevelvollisuusarmeija otti ensiaskeleitaan.
Koti kasarmilla
Sotilaan koti on kasarmi, ja sen merkitys niin henkiselle kuin fyysiselle hyvinvoinnille on kiistaton. Valtio panosti merkittäviä summia rakentaakseen asianmukaiset kasarmit ympäri maata, aina Helsingistä Viipuriin. Nämä rakennukset eivät olleet vain toimivia, vaan myös terveellisiä, ja niissä vallinnut puhtaus piti kulkutaudit poissa.
Pukeutuminen ja ruokahuolto
Sotilaan arkeen kuuluu olennaisesti myös vaatetus ja ruoka. Varusmiehet puettiin käytännöllisiin univormuihin, jotka valmistettiin pääosin kotimaisista materiaaleista. Tampereen ja Littoisten verkatehtaat toimittivat verkaa, Tampereen pellavatehdas liinavaatteita, Forsan ja Vaasan tehtaat puuvillavaatteita ja Åströmin tehdas Oulussa nahkatuotteita. Erityistä huomiota kiinnitettiin sotilaan tärkeimpään varusteeseen – saappaisiin.
Ruokahuolto oli vankalla pohjalla. Päivittäinen ruokavalio sisälsi aamiaisen teestä, leivästä, voista ja suolakalasta, päivällisen lihasopasta ja leivästä sekä illallisen puurosta tai perunoista, suolakalasta, voista ja maidosta. Päivällisen ja illallisen kruunasi kalja. Ruoka oli yleisesti hyvää, ja vaikka toiveita muutoksista esitettiinkin, ei niitä juurikaan tehty.
Ampumataito – ylpeyden aihe
Suomalaiset sotilaat olivat tunnettuja ampumataidostaan. He harjoittelivat ahkerasti ja menestyivät kilpailuissa erinomaisesti, jopa koko Venäjän keisarikunnan mittakaavassa. Vuonna 1898 Mikkelin pataljoona ylsi parhaisiin ampumatuloksiin koko valtakunnassa, ja Vaasan pataljoona oli toiseksi paras. Ampumaharjoituksia tehostettiin entisestään 1890-luvun lopulla, kun käyttöön otettiin uudet, pitkälle kantavat kiväärit.
Voimistelu ja urheilu – kohti kestävyyttä
Voimistelu ja urheilu olivat tärkeä osa sotilaselämää. Voimistelussa käytettiin suomalais-ruotsalais-saksalaista järjestelmää, ja vuonna 1894 suomalaiset sotilaat esittelivät taitojaan Helsingissä pidetyissä voimistelujuhlissa. Hiihto oli erityisen suosittua, ja monet pataljoonat järjestivät hiihtokilpailuja. Myös soutu ja purjehdus kuuluivat ohjelmaan. Nämä monipuoliset aktiviteetit kasvattivat sotilaiden kestävyyttä ja marssikuntoa.
Henkinen kehitys – enemmän kuin sotilaita
Pataljoonat panostivat sotilaiden henkiseen kehitykseen tarjoamalla monenlaisia aktiviteetteja. Sotilaskirjastoja perustettiin, laulua harjoitettiin, teatterinäytöksiä ja esitelmiä pidettiin. Pataljoonat kustansivat jopa oman aikakauskirjansa, "Lukemisia Suomen Sotaväelle", jonka toimittamiseen osallistuivat niin upseerit kuin miehistökin. Raittiutta edistettiin perustamalla raittiusseuroja ja järjestämällä esitelmiä.
Reservi – tärkeä osa puolustusta
Reservi oli tärkeä osa Suomen sotaväkeä. Vaikka aluksi reserviläisten koulutusta epäiltiin, osoittautui se pian menestykseksi. Reserviläiset osallistuivat aktiivisesti harjoituksiin ja saavuttivat hyviä tuloksia erityisesti ampumisessa.
Palvelukseen joutuminen
Kaikki miehet tulivat kutsuntoihin sinä vuonna, jona he täyttivät 22 vuotta. Käytännössä asevelvollisuus koski vuosina 1859-1883 syntyneitä, koska sotaväki hajotettiin vuosina 1901-1905.
Asevelvollisen palveluksen muoto ratkaistiin hänen kotipaikkakunnallaan järjestetyssä kutsuntatilaisuudessa. Tilaisuudessa suoritettiin arvannosto, jonka perusteella asevelvolliset jaettiin vakinaiseen väkeen ja reserviin. Pieni arvan numero johti 3 vuoden vakinaiseen palvelukseen, suurempi kolmena kutsuntaa seuraavana kesänä järjestettyihin harjoituksiin lähiseudun reservikomppaniassa. Ensimmäisenä kesänä harjoitukset kestivät 45 päivää, toisena 30 ja kolmantena 15 päivää eli yhteensä 90 vuorokautta. Se, oliko nostettu arpa pieni vai suuri riippui mm. pitäjän väkiluvusta: etukäteen oli päätetty, montako asevelvollista kustakin kunnasta määrättäisiin kolmivuotiseen palvelukseen.
Tähän siis liittyvät rippikirjojen merkinnät "arpa nro xx" jne. Palvelukseen kelpaamaton -merkintä saattoi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilö oli perheen ainoa elannontuoja. Siinä tapauksessa ei väkeen tarvinnut mennä. Toki on jossain määrin mahdollista, että kyseisen merkinnän saanut mies on ollut fyysisesti tai henkisesti siinä kunnossa, että asepalvelus ei olisi onnistunut.
Lopuksi
Suomen asevelvollisuusarmeija oli aikanaan edistyksellinen ja menestyksekäs. Se panosti sotilaiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja koulutukseen, mikä näkyi niin fyysisessä kunnossa kuin henkisessä kehityksessäkin. Tämän aikakauden perintö elää yhä tänä päivänä vahvana Suomen puolustusvoimissa.
Kuvat kirjasta SUOMEN SOTAVÄEN ALBUMI - SANOJA JA KUVIA SUOMEN ASEVELVOLLISEN ARMEIJAN MUISTOKSI, Mikkeli 1902
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti