Tuohon aikaan tämän pienen, luostarin ympärille aikanaan
perustetun kaupungin väkiluku oli 565 henkeä. Heistä noin kaksi prosenttia eli
30 sairastui koleraan. Sairastuneista 19 toipui, mutta muille tauti osoittautui
kohtalokkaaksi[2]. Nämä tiedot perustavat lehtiartikkeliin, joka
julkaistiin Maamiehen Ystävässä saman vuoden syksyllä. Naantalin haudattujen
luettelon mukaan kuolleita oli kuitenkin 12 henkeä.
Erityisen ikävästi tauti kohteli Karjanportin talon
asukkaita, sillä sekä perheen isä, tullimies Anders Johan Sipelin että äiti
Sofia Hilander kuolivat koleraan[3].
Heiltä jäi viisi lasta, joista osa oli vielä alaikäisiä. Näin Naantalin
seurakunnan köyhäinhoito joutui huolehtimaan heistä jatkossa. Ensimmäinen
kaupungin asukas kuoli tämän epidemian uhrina elokuun 14. päivänä ja viimeinen
lokakuun lopulla. Ehkä hieman yllättäen kaikki vainajat olivat aikuisia tai
vanhuksia, yhtään lasta ei joukkoon osunut.
Kartta, jolta löydät mm. talon nro 73 - Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto (kokoelma) - Plan af Nådendal, jakso 1; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=4666225151&aineistoId=2391122093 / Viitattu 8.7.2024
[1] https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolera
[2] Maamiehen
Ystävä, 30.09.1848, nro 39, s. 4
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/422178?page=4
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Viitattu:08.07.2024
[3] Naantalin
seurakunnan arkisto - Rippikirja 1847-1853, jakso 70, sivu 65: Nro 73
Karjanportti; Kansallisarkisto:
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6297776524&aineistoId=1261616027
/ Viitattu 8.7.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti