Kyytiä kerrakseen!

Kun professori Anders Wilhelm Ingman nuoruudessaan oli Pohjanmaalla kappalaisena, tapahtui kerran, että hänen vaimonsa, joka yksin piti huolen taloudesta, tuli vihaisena miehensä työhuoneeseen ja vaati tätä antamaan kyytiä rengille, joka koko päivän oli maannut pientareella seisottaen hevosta joutilaana pellolla.

Otettuaan paksun kävelykepin mukaansa Ingman läksi ketterästi astumaan rengin luo. Mutta tämäpä nukkui niin sikeästi, ettei kuullut, vaikka mitä olisi puhunut.

Lopulta Ingman alkoi kepillään naputella rengin saappaankorkoon, jolloin tämä lopulta heräsi ja hämmästyi tietysti kovin nähdessään pastorin seisovan edessään keppi kourassa.

- Mene tuonne katveeseen makaamaan , jos väsyttää, siinä päivänpaisteessa käy pääsi kipeäksi, torui Ingman.

Kotiin päästyään Ingman virkkoi vaimolleen; "Kyllä minä sille annoin kyytiä kerrakseen".


''''''''''''''''

Professori Anders Wilhelm Ingman oli kerran kutsusttu ristiäisiin kummiksi. Kun lapsi oli ristitty, meni Ingman sitä lähempää katsomaan ja haluten lausua äidillekin jotakin ystävällistä, virkkoi sitten;

"Vai niin, vai niin, vai on sillä jo silmätkin!"

''''''''''''''''

Kohtaaminen rengin kanssa saattoi tapahtua esimerkiksi Vetelin Koskelassa, missä A. W. Ingman oli kappalaisena vuodesta 1855 alkaen. Pitäjän rippikirjojen mukaan Koskelan kappalaisen asunnossa olivat renkeinä mm. Karl Fredrik Andersson, Mats Mattson Lumppia ja Johan Johansson Westerlund.





Veteliin tullessaan oli Ingman ehtinyt toiseen avioliittoonsa ensimmäisen vaimon, Lina Fabritiuksen kuoltua vain parin vuoden kuluttua vihkimisestä. Tämä toinen puoliso oli Erika Hällfors, joka oli syntynyt Somerolla. Erika kuoli vuoden 1857 alussa ja kolmannen kerran Ingman meni naimisiin Emilia Fredrika Palmrothin kanssa.

Teoksesta Oppineita Herroja, koonnut Tauno Karilas, 1940