Varsinaista latinankieltä

Carl Gustaf von Essen syntyi maaliskuussa 1815 Oravaisten Kimon ruukilla, jossa hänen vanhempansa tuolloin asuivat. Isä Otto Mauritz oli Pohjanmaan jalkaväkirykmentin luutnantti, jonka ensimmäinen puoliso oli Carl Gustafin äiti Brita Kristina Thoden. Carl Gustaf sai lähteä Vaasan triviaalikouluun talvella 1824 ja kuusi vuotta myöhemmin hänestä leivottiin ylioppilas Helsingissä. Opiskelujen jälkeen hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa loppuvuodesta 1840.

Hän julkaisi väitöskirjansa toukokuussa 1867, jonka jälkeen Carl Gustaf teki opintomatkoja Ruotsiin ja Tanskaan. Papppina hän toimi virkaurallaan Espoossa, Tenholassa, Ylihärmässä ja Laihialla. Aleksanterin yliopiston käytännöllisen teologian vt. professori hänestä tuli 1866 ja seuraavana vuonna oli vuorossa vakinaistaminen. Hän erosi virastaan täysin palvelleena 1875 ja sai harvinaisen riemumaisterin arvon 30.5.1890.

Hän asui perheineen mm. omistamallaan Espoon Hiedan tilalla sekä myöhemmin Hattulan Herniäisen talossa. Valtiopäivämiehenä von Essen oli istuntokaudella 1863-64 sekä uudelleen 1872. Carl Gustaf von Essen kuoli heinäkuussa 1895. Edellisenä vuonna oli menehtynyt hänen vaimonsa Sofia Arppe, joka oli ollut aiemmin naimisissa kiteeläisen tilallisen, Johan Fabritiuksen kanssa.

Carl Gustaf von Essenin pitkä ura antoi aiheen moniin hauskoihin tarinoihin, joista tässä yksi;

Käytännöllisen teologian professorin, von Essenin aikana piti laatia latinankielinen väitöskirja pastoraalia varten. Eräs iällinen pappi, joka ei ollut uskaltanut lähteä suorittamaan pastoraalia, sai olla huonosti palkatussa ylimääräisessä pappisvirassa. Professori tavattuaan kerran miehen kysyi tältä, miksi hän ei ollut suorittanut tutkintoa. Toinen ilmoitti syyksi sen, ettei kyennyt laatimaan latinankielistä väitöskirjaa.

Von Essen lupasi auttaa miestä mäessä ja laati yksin tein sen hänelle valmiiksi. Mutta vieläkään ei pappi uskaltanut mennä tuomiokapituliin suorittamaan tutkintoa. Profesorin tutkailuun pappi selitti, että väitöskirjaa piti puolustaa latinaksi ja siihen hän ei pystynyt. Professori lupasi nyt onnettomalle sorvata sopivan latinankielisen lauseen, joka sopi vastaukseksi mihin paikkaan tahansa.

Tutkinto alkoi piispan ja tuomiokapitulin herrojen läsnäollessa. Kaikki sujui hyvin ja toisinaan korkeat kuulustelijat vetivät suunsa hymyyn kuullessaan tuon professorin keksimän latinankielisen lauseen. Hän selviytyi hyväksytysti tutkinnosta.

Pappismies ei ollut kuitenkaan ottanut selkoa, mitä lause merkitsi, ja von Essen oli käyttänyt outoja sanankäänteitä. Lause kuului näin käännettynä; "Heikkohan tämä väitöskirja on joka kohdassa, mutta armahtakaa minua. Olen isoperheinen ja tarvitsen vakinaisen viran".