analytics

Jatkoa Vihdin Jaakkolaan

Per Jakobinpoika mainittiin Sukselan Jaakkolan isäntänä 1662-1691; hänen (todennäköisesti toisen) puolisonsa nimi oli Margareta Johanintytär. Margareta oli Tuohilammelta ja he avioituivat 7.10. 1689. Margaretan kuolinpäivä oli 22.2.1703 ja hänet mainittiin silloin olleen 56-vuotias. Ilmeisesti nimettömäksi jäävän ensimmäisen vaimonsa kanssa Perillä oli poika Jakob Perinpoika. Jakob Perinpoika oli seuraava Jaakkolan isäntä 1691-1719. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Lisa, jonka kanssa hänellä melko varmasti oli lapset Jakob Jakobinpoika (kastettu 8.6.1689), Elisabet Jakobintytär, synt. 22.8.1691, sekä Brita Jakobintytär, synt. 25.7.1694. Lisa nähtävästi kuoli nuorena, sillä lokakuussa 1699 Jakob avioitui Maria Henrikintyttären kanssa Oravalasta, jonka kanssa Jakobilla oli vielä lapset Sofia, synt. 1701 ja Margeta, synt. 1704.

Perheen vanhin poika Jakob ei lienee elänyt täysi-ikäiseksi asti, koska hänen siskonsa Elisabet Jakobintytär (Lijsa, Lisbetha) nähtävästi peri tilan; hänen puolisonsa Anders Mattsinpoika mainittiin Jaakkolan ratsutilallisena 1719- 41. Vihdin seurakunnan vihittyjen kirjat 1704-1732 ovat hävinneet, joten Andersin kotipaikka ja juuret jäänevät ainiaaksi selvittämättä, mutta Anders lienee syntynyt noin 1683.

Ison vihan miehityksen alkaessa 1713, Ruotsin perääntyvä armeija jätti maan auki venäläisille. Näiden partioita kävivät ensin syyskesän kuluessa Vihdissäkin tunnustelu- ja ryöstöretkillä. Järjestyksessä toinen retkikunta ryösteli koko Enäjärven piirikunnan alueella ja vieläpä Vanhalassa ja Sukselassakin toisen puolen kirkkoa. Näiden viime mainittujen kylien asukkaat, luottaen omien joukkojen puolustuskykyyn, pitivät itseään aivan turvattuina eivätkä olleet omaisuuttaan, etenkään hevosiaan ja karjaansa, pelastaneet. Puolustajien täytyi kuitenkin paeta Somerolle päin ja kaikki jäi vihollisen haltuun. Lokakuusta alkaen vallitsi vieras ja mielivaltainen isännyys seutukunnalla. Ison vihan jälkeen anoi Jaakkolan isäntä 8.10.1722 oikeuden tarkistusta tilastaan, jonka vihollinen oli hävittänyt sitäkin pahemmin, kun se oli maantien varrella. Aikaisemmin toimitetussa tarkastuksessa oli käynyt selville, että rakennukset olivat enimmäkseen kelvottomat, pellot ja niityt vihollisen tallaamat, niin että osa pelloista oli nurmena, aidat poltetut ja ojat täyttyneet. Metsä, sekä tukki-, tuohi- että niinimetsä, oli kokonaan vihollisen maahan hakkaama ja hävittämä; kalavedet sen turmelema. Laidunmaa oli kuiva ja pieni; myllypaikka ilman rakennusta; ei ollut humalistoa. Asia alistettiin maaherran päätettäväksi. Hän myönsi vain neljän vuoden verovapauden oikeuden suositteleman seitsemän vuoden sijasta, koska talossa oli korjattavia rakennuksia ja pellot olivat enimmäkseen viljelyksessä.
Elisabetillä ja Andersillä oli tytär Elisabet Andersintytär, synt. 14.4.1728 - haud. 7.10.1764, joka 8.6.1747 avioitui Pietilän Keskitalon ratsutilallisen Johan Johaninpoika Aquilinuksen kanssa, 1713-1788.

Vihdistä puuttuu kirkonkirjoja 1700-luvun alkupuolelta, mutta Elisabetin lisäksi olivat perheen lapsia ainakin tytär Helena Andersintytär, synt. 1733, poika Jakob Andersinpoika, s. 1716, joka 1745 mainittiin nuoreksi ratsutilalliseksi (pso. Maria Michelintytär, s. 1716) sekä se Helsingin triviaalikoulussa 1734 opiskeleva ”Henricus Andreae Suxenius ex paroecia Wichtis et pago Suxela”, josta tuli tulioppilas Turun katedraalikoulussa 1742 nimellä Henrik Surelius ja vielä myöhemmin Jaakkiman apupappi ja Impilahden vt. kirkkoherra. "Vanha rusthollari" Anders Mattsinpoika kuoli 68 vuoden iässä 5.5.1751.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus