Kirja Suomen rautateistä

Karttakeskus julkaisi vuonna 2009 Jussi Iltasen kirjan "Radan varrella - Suomen rautatieliikennepaikat". Kirja käsittää reilusti 400 sivua maamme raideliikenteen historiaa ja on oikeastaan aika käsittämätön tietopaketti omalta alaltaan. Tämän vuoden uusintapainos maksoi Kirjatorilla vain vajaat parikymppiä.

Harvoin olen tutustunut tietokirjaan, joka suhtautuu kohteeseensa yhtä perusteellisella rakkaudella kuin Iltasen kirja. Teoksen sivuilla on uskomaton määrä detaljitason tietoa kaikista Suomessa joskus käytössä olleista rautateiden liikennepaikoista, jotka vuoden 1969 maaliskuusta alkaen luokiteltiin kolmeen pääluokkaan. Kaikki miehitetyt paikat olivat asemia, kun taas miehittämättömät henkilöliikenteen paikat seisakkeita ja vastaavat tavaraliikenteen pysäkit vaihteita.

Nykyisin on olemassa vain liikennepaikkoja, jotka on avattu joko henkilö- tai tavaraliikenteelle, molemmille tai vain liikenteenhoidollisiin tarpeisiin. Alunperin, 1860-luvulta alkaen, jako perustui viiteen eri luokkaan. Ensimmäisen luokan asemia olivat vain Helsinki ja Pietari, vaikka viimeksi mainittu ei Suomen puolella sijainnutkaan. Pienet pysäkit saattoivat "varttuessaan" nousta asemiksi. Monesti nimittäin kävi niin, että rautatien pysähdyspaikka loi ympärilleen isomman tai pienemmän taajaman.


Iltasen kirja, jota tekemässä on toki ollut laaja joukko asialleen omistautuneita harrastajia, antaa jokaisesta liikennepaikasta koko lailla tyhjentävän yhteenvedon perustamis- ja lopettamisvuosineen, sijaintikuntineen ja ns. tariffikilometreineen. Leipätekstissä kerrotaan paikan kehitysvaiheista ja merkittävyydestä lähiseudulleen.

Erillisissä lisätietoruuduissa käsitellään mukavia triviatietoja. Esimerkiksi voisi ottaa otsikon "Kaupunki ilman rautatietä" alta. Sen mukaan Suomen itsenäistyessä jäi ilman rautatietyhteyttä viisi kaupunkia; Maarianhamina, Naantali, Heinola, Uusikaarlepyy ja . . . niin mikähän mahtoi olla tuo viides?

Pistä arvauksesi tulemaan kommenttina.


Kirja on niin laaja ja yksityiskohtainen, että viikon selailun jälkeen en ole vielä ehtinyt katsastaa kuin rantaradan reitin. Luultavasti blogissani tulee olemaan vuoden loppupuolella tavallista enemmän rautateihin liittyviä tarinoita ja ihmiskohtaloit, vaikka lähisuvussa ei veturimiehiä olekaan.