Kaksoismurha Taalintehtaalla

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä 1907 tapahtui Taalintehtaalla kaksoismurha, joka herätti silloisessa poliittisessa ilmapiirissä suuria intohimoja. Teosta saatiin heti tuoreeltaan, useiden silminnäkijöiden todistaessa veritekoa, kiinni tehtaan entinen työmies Albert Högberg. Surmatuiksi tulivat yli-insinööri Pettersson ja isännöitsijä Herman Norrmen.

Huhtikuun 12. päivänä tapahtumia sitten käsiteltin leivättömän pöydän ääressä Kemiön välikäräjillä, mutta nuorta, vain 20 vuoden ikään ehtinyttä Albertia ei istunnossa nähty. Hänet oli heti kohta tapahtuneen jälkeen viety Turun lääninvankilaan. Siellä nuorukainen oli riistänyt hengen itseltään hirttäytymällä omaan vyöhönsä. Niinpä käräjien aluksi Albertin oikeudenomistajia kehoitettiin käymään vankilassa perimässä vainajan jälkeensä jättämää omaisuutta.

Asianomistajien, leskirouvien Norrmen ja Pettersson puolesta paikalla Kemiössä olivat heidän asiamiehensä. Ensimmäisenä kuultaviksi pyydettiin murhaajan vanhemmat, Kiskon Orijärven kaivoksella syntynyt Frans Albert Högberg ja hänen Perniön Vihiniemen ruukilla syntynyt vaimonsa Olga Petronella Finnberg. Isä Frans kertoi poikansa muuttaneen seitsemän vuoden ikäisenä perheen mukana Taalintehtaalle, käyneen siellä kolme vuotta kansakoulua ja menneen tämän jälkeen töihin tehtaaseen.

Vuonna 1903 nuorukainen erotettiin työstään, sillä hän oli lyönyt sulattomestari Sundbergin poikaa. Isän mukaan Albert oli myös kiusannut työtovereitaan. Edelleen isä kertoi kotona luetun pelkästään "Työmies" -lehteä sekä viime aikoina myös "Sosialistia". Heinäkuun lopulla 1906 oli Albert matkustanut Tukholmaan kahdeksi kuukaudeksi. Tuomarin kysymykseen, oliko poika maininnut murha-aikeistaan mitään perheelleen, vastasi isä kieltävästi. Sekä isä Frans että poika Albert olivat käyneet kuuntelemassa agitaattori Heikkilän puheita, mutta Frans ei osannut kertoa tarkemmin näiden esitelmien sisällöstä. Hän tiesi vain, että poikansa oli ollut puheissa Heikkilän kanssa. Nämä olivat matkanneet yhdessä mm. Bergöhön ja tällä reissulla Frans oli sanonut, että "hänen joko täytyi tappaa itsensä tai myös isännöitsijä Norrmen, joka olis se, jolla olivat valta". Albert Högberg oli myös todennut, että huono kirjallisuus ja huono seura olivat syynä murhaan.

Itse murhasta kertoi insinööri Lindqvist. Hän oli ollut tulossa molempien murhattujen kanssa valssilaitoksesta, mutta jäänyt tutkimaan erästä maassa ollutta letkua. Norrmenin ja Petterssonin ehdittyä hänestä noin viiden metrin päähän, oli kuulunut laukaus ja Norrmen oli vaipunut maahan. Toinen laukaus osui Petterssoniin, joka vatsaansa pidellen pyrki letkurattaiden taakse piiloon. Högberg ampui Norrmenia vielä kerran ja käänsi sitten revolverinsa kohti Petterssonia, jota hän yritti tulitti neljä kertaa. Kaikki oli Lindqvistin mukaan ohi silmänräpäyksessä.

Insinööri Lindqvist hyökkäsi Högbergiä kohti, joka yritti panna uusia patruunoita revolveriinsa. Tämä ei onnistunut, sillä paikalle tullut vouti Olsen otti ampujasta kiinni tämän selkäpuolelta. Samassa saapuivat apuun myös konemestari Sundgren ja järjestysmies Karlsson. Nämä saivat Högbergin paiskatuksi maahan ja sidotuksi.

Lindqvistin mukaan Högberg oli jo useana aamuna kävellyt käsi oikealla povellaan pitkin valssilaitoksen siltaa, josta Pettersson joka aamu kulki työmatkoillaan. Konemestari Sundgrenin mukaan Högberg sanoi murhan jälkeen "minulla on meliniittiä ja puukko taskussa". Tästä konemestari arveli, että miehellä olisi ollut räjähdysaineita mukanaan. Puukko löytyi tuppeen pantuna Högbergin taskusta.

Tehtaan työmies Karl Högman kertoi oikeudelle, että Alberg Högberg oli haukkunut työväenyhdistystä, koska se ei ollut pystynyt hankkimaan hänelle työpaikkaa. Kun Högman oli ehdottanut, että Högberg itse kysyisi asiasta yhdistykseltä, oli tämä todennut "minä en kerjää työtä, minä kostan. Sinä olet kaiketi samanlainen herrain kätyri kuin Sorell". Valuri Lindberg sanoi tunteneensa Albertin aina lapsesta saakka. Miehet olivat useasti puhuneet, miksi paikallinen työväenyhdistys ei ollut tarjonnut Albertille työtä. Lindberg oli ehdottanut samaa kuin Högman, mutta tälläkin kertaa Högberg torjui ehdotuksen lausuen "minulla ei siis ole muuta neuvoa kuin hulluinhuone tai vankila".

Ennen itsemurhaansa Albert Högberg lähetti vankilasta kirjeen viralliselle syyttäjälle. Siinä Högberg yritti tekeytyä marttyyriksi sanoen murhien tapahtuneen voimakkaiden lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Norrmen, joka menehtyi vasta muutama hetki tapahtumien jälkeen, oli antanut murhaajalleen anteeksi. Tämä osoitti Högbergin mukaan sitä, että vainaja oli sortanut häntä.


Koska syytetty, murhaaja Albert Högberg oli nyt kuollut, lopetti oikeus tapauksen käsittelyn tähän. Lääkärin 36 markan palkkiot tultaisiin maksamaan kruunun varoista ja oikeus pidätti toistaiseksi itsellään murhissa käytetyn Browningin revolverin ja siihen jäljelle jääneet seitsemän patruunaa.



Herman Norrmen oli kulkulaitostoimituskunnan päällikön, D. Norrmenin poika ja iältään 47 -vuotias. Häntä pidettiin muistokirjoituksissa yhtenä maamme etevimmistä insinööreistä, joka oli ollut oman työväkensä luottomiehiä. Norrmen oli mm. toiminut ahkerasti, jotta Taalintehtaan työväenyhdistykselle oli saatu oma työväentalo. Hän oli opiskellut ruotsalaisen normaalilyseon jälkeen polyteknillisessä ja tullut insinööriksi 1881. Työkokemusta hänellä oli mm. Pielisten ja Kalkkisten kanavista sekä Vaasan- ja Savon rautateistä. Opintomatkoja Norrmen oli tehnyt Yhdysvaltoja myöten. Hän työskenteli myös Helsingin satamaradan työpäällikkönä ja Helsingin kaupungininsinöörinä. Oltuaan vielä töissä Forssan-Humppilan rautatiellä ja Haminan-Inkeroisten välisen rataosuuden johtavana insinöörinä, lähti hän Taalintehtaan palvelukseen. Häntä jäivät kaipaamaan puoliso E. Molander, kolme lasta sekä sisarukset, joista voidaan erikseen mainita pankinjohtaja Alfred Norrmen.


Pettersson taasen tuli tunnetuksi metallurgian asiantuntijana, joka oli saanut mm. useita patentteja alallaan. Työtoverit luonnehtivat häntä tarmokkaaksi, säntilliseksi ja uutteraksi. Hän muisti aina valvoa tuotannon pienimpiäkin yksityiskohtia. Työväen keskuudessa Petterssonia muistettiin tyynenä ja vakavana luonteena, joka antoi ammattimiehille heille kuuluvan arvon. Pettersson oli syntynyt Ruotsin Smålannissa, josta hän tuli Suomeen 1891. Taalintehtaalle hän tuli Värtsilästä, jossa Pettersson oli ollut insinööripäällikkönä paikallisessa rautatehtaassa. Kuollessaan hän oli noin 50 vuotias ja häntä jäivät kaipaamaan puoliso ja neljä lasta.


Murhaaja Albert Johannes Högberg oli syntynyt Strömmän kanavan lähellä 1890. Kuten edellä on mainittu, pääsi hän Taalintehtaalle töihin nuorena poikana. Tultuaan erotetuksi pahoinpitelyn takia, sai hän uuden työn Granit -yhtiöstä Hangossa. Siellä hän viihtyi neljä kuukautta, oleskellen sitten Helsingissä ja Porissa pari kuukautta, Viipurissa kahdeksan kuukautta sekä Turun Vulcanin konepajassa kolme kuukautta. Oltuaan vielä kolmisen kuukautta töissä tammisaarelaisella kivilouhoksella, matkusti Högberg Tukholmaan. Sieltä hän palasi Suomeen ja Taalintehtaalle kierreltyään ensin Merikarvialla, Vaasassa, Porissa, Tampereella ja Viipurissa. Surma-aseen hän oli hankkinut Vaasassa ollessaan.

Surmat hän kertoi tehneensä, kuten edellä on mainittu, koska ei saanut työpaikkaa. Hän halusi ampumisilla näyttää työnantajille, että hänen kaltaisilleen tulisi antaa anteeksi heidän tekemänsä rikokset, eikä erottaa työstä. Högbeg sanoi myös ajatelleensa vaihtoehtoina itsemurhaa tai jonkun työnjohtajan tappamista.