Vuonna 1791 menivät naimisiin Euran kylän Knaapin rusthollarin perillinen Juho Ristonpoika ja Tuomarilan rusthollarin lapsi Helena Jaakontytär. Näin Juhosta tuli Yli-Tuomarilan uusi isäntä avioliiton kautta. Seuraavien vuosien aikana perheeseen syntyi kolme lasta, kaksi tytärtä ja poika. Ikävä kyllä kaikki pienokaiset menehtyivät ja Yli-Tuomarilan tilalla ei ollut 1800-luvun alun jälkeen perillistä. Kaiken lisäksi tuli muitakin ongelmia. Juho Ristonpoika oli ilmeisen kykenemätön huolehtimaan itsestään sen paremmin kuin maatilastakaan.
Kun vaimo Helena kuoli pistoksiin helmikuussa 1818, lähtivät Juholta kuvaannollisesti sanottuna ohjakset käsistä lopullisesti. Viiden vuoden päästä tultiin siihen pisteeseen, että kihlakunnanoikeus joutui panemaan isännän holhouksen alaiseksi "tuhlauksen ja juoppouden tähden". Tämä oli kova kohtalo, sillä käytännössä Juho Ristonpoika joutui naisen kanssa samaan asemaan. Hän ei saanut päättää itse omaisuudestaan eikä voinut tehdä mitään sopimuksia talosta ulospäin. Kihlakunnanoikeus toteutti sinänsä jaloa periaatetta, jolla suojeltiin sekä henkilöä itseään että hänen omaisuuttaan. Ei luonnollisesti ollut valtion kannalta järkevää päästää toimivia maatiloja retuperälle, sillä jo tuolloin valtion pohjaton rahantarve vaatii mahdollisimman suurta veronmaksajien määrää.
Yli-Tuomarilalla, joka oli ratsutila, olisi ollut kaikki mahdollisuudet vaurastumiseen. Rusthollilaitos oli aikanaan perustettu varmistamaan ratsumiesten saanti Ruotsin armeijaan. Korvauksena miehen asettamisesta sotapalvelukseen sai rustholli eli ratsutila verovapauden. Vaikka Ruotsi menetti Suomen Venäjälle 1809, jäi järjestelmä voimaan vielä kymmeniksi vuosiksi. Ratsumiehiä ei toki enää tarvittu, mutta verovapaus säilyi. Näin ratsutilat alkoivat vaurastua tavallisia talonpoikaistaloja huomattavasti nopeammin.
Ikävä kyllä Juho Ristonpoika ei päässyt nauttimaan tästä kaikesta sotkettuaan asiansa em. seurauksin. Hän asui kuitenkin Yi-Tuomarilassa lopun ikäänsä ja ehti vielä mennä toisen kerran naimisiinkin. Uusi puoliso oli paimiolainen Anna Antintytär, jonka isä oli ollut rakuuna. Anna itse oli ehtinyt olla aviossa sotilas Petter Artigin kanssa ja tästä liitosta syntyneet lapset muuttivat Paimiosta Tarvajoelle äitinsä mukana. Myös holhous purettiin lopulta ja hetken aikaa Juho ehti olla uudemman kerran talon isäntänä. Vaiherikkaan elämän kokenut mies kuoli vanhuuden heikkouteen jouluna 1841. Leski Anna menehtyi toukokuussa 1848.
Tuohon aikaan Yli-Tuomarilan tilan isäntänä oli Juho Erkinpoika vaimonaan Kosken kappelissa syntynyt Liisa Heikintytär. Rippikirjojen armottomien merkintöjen mukaan tämäkin rusthollari oli joutunut lain kanssa tekemisiin hänen saatuaan 1840 tuomion juopottelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti