Lohjan Paloniemestä ja Humppilasta

Lohjan Pyhän Laurin kirkkoa

Lohjan Paloniemellä 1600-luvun alkupuolella eläneen perheen juuret veivät todennäköisesti Lohjan Humppilan taloon, joka sijaitsi Lohjanjärven ja Hormajärven välisellä kannaksella n. kilometrin luoteeseen Paloniemestä. Talo oli mahdollisesti saanut alkunsa Paloniemen kylästä, sillä vanha ruotsalainen sana "homper" tarkoitti ulkomaata. Muitakin selityksiä on, sillä "Humpe" oli myös ruotsalainen miehen nimi ja toisaalta sanalle löytyy myös suomenkielinen selityskin: "humppi" tarkoitti puolihullua ihmistä. Humppila mainittiin asiakirjoissa ensimmäistä kertaa 1447, jolloin lautamies Eschill smedh (Eskil seppä) asui siellä.

Vuosina 1540-65 oli Humppilassa isäntänä Lasse Jönsinpoika eli Lasse Humpell, Lasse i Humpela. Hänet mainittiin lautamiehenä 1546, 1551-62 ja hän eli vielä 1569. Vuonna 1552 hänet tuomittiin kolmen markan sakkoihin, koska hän oli lyönyt Paloniemen Hansiin mustelman. Lasse omisti 1560-69 myös Lohjan Hiittisen kylän neljännen talon. Lassen Hiittisen talon lampuoti eli vuokralainen, Matts, sai 1563 sakkoa kuusi markkaa, koska hän oli lyönyt naarmun Hiittisen Henrik Andersinpoikaan; tämä Henrik vastaavasti kolmen markan sakon, koska oli lyönyt Lassen karjaa. Hiittisen talon "savu oli kylmä" 1571, ts. sanoen se oli veronmaksukyvytön.
Vuosina 1550-53 asui Humppilassa kahdeksan aikuista henkilöä ja siellä oli 1556 kymmenen lehmää. Määrät vähenivät kuitenkin, sillä 1565 oli ihmisiä vain viisi ja 1562 lehmiä vain kaksi.

Lassen poika oli todenäköisesti Olof Larsinpoika, joka mainittiin Humppilan isäntänä 1569-1600. Vuosina 1575-77 talo maksoi vain puolet ulosteostaan, joten jotain yllättävää köyhtymistä oli tapahtunut, sillä vielä 1571 hopeaveroluettelon mukaan siellä oli ollut verotettavaa irtaimistoa 65 mk:n edestä (Lohjan alueen keskiarvo oli 35 mk), muodostuen: 3 kg kuparitavaraa, 1 hevonen, 1 härkä, 5 nautaa, 3 lammasta ja 3 vuohta.


Vuonnna 1600 mainittiin Olof Larsinpojan todennäköinen poika Olof Olofinpoika Humppilan isäntänä, mutta 1605-36 oli tämän veli (tai mahdollisesti poika) Matts Olofinpoika isäntänä. Hänen irtaimistoon kuului: 1 tamma varsoineen, 4 härkää, 4 nautaa, 1 pukki, 4 vuohta, 8 lammasta ja 4 sikaa.

Matts Olofinpojan poika oli ilmeisesti Paloniemen suvun kantaisä Hans Mattsinpoika (1625-56), sillä Mattsin vävy Olof Jakobinpoika, Humppilan isäntä 1637-55, tuomittiin 1649 maksamaan Hansille 5 tyn-nyriä viljaa, 5 taaleria sekä annettiin Olofille mahdollisuus lunastaa takaisin sen osan Paloniemen (Uvalan) saaresta, jonka Hans oli perintönä saanut. Lohjan Paloniemen kylä mainittiin asiakirjoissa 1451. Kylään kuului alkuaan kahdeksan taloa, mutta ne yhdistyivät vähitellen. Noin 1604-13 oli koko Paloniemen verokunta läänitettynä eräälle Hans Nykirkille. Hans Mattsinpojalla oli vähän myöhemmin omistuksessaan useammat Paloniemen taloista. Vuodesta 1625 lähtien hän varusti ratsumiehen kruunun ratsuväkeen.

Hans Mattsinpoikaan liitettiin Neoviuksen mukaan joskus lisänimi Futh. Syy jää selvittämättä, mutta yhdessä Paloniemen talossa asui myös eräs Matts Futta. Hans oli alivoutina 1629, tullimestari 1630 ja Raaseporin itäisen kihlakunnan kruununvouti 1637. Vuonna 1645 häntä kutsuttiin entiseksi kruununvoudiksi. Usean kerran hän oli lisäksi rajakäyntien katselmusmiehenä ja rajariitojen ratkaisijana. Vuosina 1638 sekä 1640-41 hän toimitti Raaseporin läänin tililaskut.
Hans mainittiin ollen Lohjan kirkkoisäntänä 1631-34. Lohjalle hän lahjoitti vieläkin säilyneen kirkontilien kirjan, jonka ensimmäisellä sivulla lukee: "Thenne Boock hafwer förärat wälachtadh Hans Matzson, Befalningzman uthöfuer Rassborgz Lähn till Kijrckijones Book i Loijå - Anno etc. 1639, hwar uthj skall anteknas Kirjkiones upbörder och utgiffter etc." 1631 toimeenpantiin suurehko kirkon korjaus, johon Hans hankki aineksia: 120 taalaria rahaa, 67 tynnyriä viljaa, 34 leiviskää (= 290 kg) hamppua, 16 tynnyriä tervaa sekä 34 kg rautaa.
Vuonna 1642 asui Hansin talossa 11 henkilöä, etupäässä palkollisia: 2 ratsumiestä, 3 renkiä, 1 tallipoika, 2 piikaa sekä kirjuri Hans Eriinpoika. Hans Mattsinpoika omisti myös Lohjan Lylyisten Hontin, jonka hän osti 1645.
Hans kuoli 1656. Hän oli selvästi ollut pystyvä ja laajasti luotettu henkilö. Silti jää ihmettelemään, missä lohjalaisen syrjäkylän talonpojan jälkeläinen oli oppinut voudin tarvitseman ruotsinkielen sekä luku- ja kirjoitustaidon. Hans Mattsinpojan vaimo oli viimeistään vuodesta 1636 alkaen Elin Henrikintytär. Elin oli mahdollisesti kotoisin Ojamosta, jossa 1599-1628 asui isäntä nimeltään Henrik Jönsinpoika. Hansilla ja Elinillä oli lapset (pojat ottivat itselleen nimen Pahlman, Paloniemen mukaan):

1.    Henrik Pahlman, rykmentinkirjuri, Paloniemen nimellinen ratsutilallinen 1553-63, k. 1663, pso. Hebla. Vuonna 1662 kustansi Henrik Lohjan kirkon suuren puisen ristiinnaulitun kuvan uudelleen maalaamisen ja hänen äitinsä Elin antoi 6 tynnyrä kalkkia kirkon sivelemiseen.
2.    Nils Pahlman, 1636-1708, kornetti.
3.    Krister Pahlman 1643-1680, pso. Anna Mårtenintytär.
4.    Elin Hansintytär, 1651 - n. 1707, avioitui Vihdin Oravalan isännän (1648-1697), nimismies Henrik Jakobinpojan kanssa.
5.    Kirstin Hansintytär, naitiin 1683 Lohjan Vappulaan.


jatkuu.....