"Kirkkohallitus suosittaa yhtenäiseksi käytännöksi ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen edellyttämän henkilötietojen suojan toteuttamiseksi, että jatkossa kaikki seurakunnat ja keskusrekisterit antaisivat lupia ainoastaan 100 vuotta vanhempien kirkonkirjojen (lähinnä niistä otettujen mikrofilmien) tutkimiseen."
Tämä tsaarinaikainen käsitys henkilötietojen suojelemisesta ei ole enää millään tasolla nykyaikaa. Tietääkseni ei ole olemassa yhtään tapausta, jossa 100 vuotta nuorempien tietojen tutkimisesta olisi ollut haittaa kenelläkään. Itselleni tulee mieleen, että seurakunnat haluavat nyt rahastaa sillä tiedolla, mitä heillä on hallussaan. Kyseiset dokumentit ovat kuitenkin meidän yhteistä kulttuuriperintöä, joten kirkkohallituksen määräys tuntuu siinäkin mielessä typerältä.
Ne sukututkijat, jotka jaksavat jalkautua seurakuntiin saakka tekemään tutkimustyötään, eivät varmasti ole uhka yhdellekään kansalaiselle - oli tämä sitten elävä tai kuollut.
Paheksun suuresti tätä holhoavaa asennetta ja sitä, että Kirkkohallitus haluaa tulkita korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä mahdollisimman ankaralla tavalla sukututkijoiden suurta harrastajoukkoa kuuntelematta.
Sjöström, Kirkko vihastutti sukututkijat, Vapaa Ajattelija 3/2011 ss 12-15
VastaaPoistaKuusiluoma, Kirkkohallituksen ristiretki sukututkijoita vastaan, Sukutieto 2/2011 ss 12-15
Kuusiluoma, Sukututkimuksen synkkä kevät, Sukutieto 2/2011 s 3