von der Linde

Erik?

Lorentz eli Lars Erikinpoika oli porvari Tukholmassa, missä hän kuoli 4.12.1611. Larsin vaimo oli eräs Margareta Pederintytär ja heillä oli ainakin poika Erik Larsinpoika.

Viimeistään 1580-luvulla syntynyt Erik Larsinpoika harjoitteli myöhemmän aateliskirjeen mukaan nuoruudessaan kaupantekoa Espanjassa, Ranskassa, Englannissa, Hollannissa ja Saksassa. Tukholmassa hän vannoi porvarivalan 12.5.1604. Niihin aikoihin hän lienee avioitunut ensimmäisen kerran: puolison nimi jää tuntemattomaksi. Vaikka avioliitosta jäi kaksi tytärtä, ei se ollut pitkäikäinen, sillä vaimo kuoli nuorena.
Erikin toinen puoliso 3.11.1606 oli Vendela Lohrman, jonka isä Jakob Lohrman (Lårman, Laarman) vanhemman genealogisen kirjallisuuden mukaan oli syntynyt Württenbergin ruhtinaskunnan Montbeillardissa (Mümpelgard), toimi Tukholmassa kauppiaana sekä mahdollisesti krouvarina Värdshuset Blå Örnenissä. Lisäksi hän oli Tukholman saksalaisen seurakunnan kirkkoväärtinä, isäntänä, ja mainittiin seurakunnan tilikirjoissa 1575-81. Vendelan äiti oli Gertrud Berentintytär (k. 14.4.1641), jonka isä oli Berent Hafverstad ja äiti Vendela Henrikintytär.

Vendela?

akob Lohrmanilla  ja vaimo Gertrudilla oli Vendelan lisäksi pojat Gert ja Bernt. Edellisestä tuli Falunin ja jälkimmäisestä Hudiksvallin pormestari. Jakob kävi jo 1570-luvulta lähtien kauppaa enimmäkseen raudalla, jota hän ajoittain osti suuriakin määriä, ja vei sitä voin ja vuotien lisäksi etupäässä Lyypekkiin, joskus myös Stralsundiin ja Danzigiin. Paluumatkoilla hän toi Tukholmaan mm. suolaa, kankaita, hattuja, ruutia ja messinki- sekä tinaesineitä. Jonkun verran hän myös vei kuparia. Jakob mainittiin eteläsaksalaisen Samuel Kiechelin matkakirjassa talvisessa Ruotsissa 1580-luvulla, jolloin Kiechel asui Jakobin luona Tukholmassa. Jakob näyttää kuolleen nuorena 1586, jolloin hänen nimensä korvautui leski Gertrudin nimellä tullikirjoissa. Keskellä Riddarholmenin kirkon lattiaa on edelleen nähtävillä hautakivilaatta, missä lukee ”Jacob Larman 15 februari 1587” sekä ”Husman”, joka oli leski Gertrudin toisen puolison sukunimi (Hussman, Husman).

Jakobin vävy Erik Larsinpoika kävi myöhemmin Tukholmassa kauppaa viinillä, suolalla, kankailla ja kaikenlaisilla ylellisyystuotteilla. Viennissä nousi kupari päätuotteeksi. Yhtenä kaupungin suurimpana kauppiaana nimitettiin Erik 1615 kauppakomppanian tirehtööriksi. Näin hän tuli osalliseksi valtion sota-kassan kartuttamiseen, sillä kupari oli valtion tärkein vientiartikkeli. Kuparivientikomppanian johtajana hän oli 1619-28. Tänä aikana hän matkusti komppanian nimissä Tanskaan, Saksaan ja Hollantiin myydäkseen kuparia. Brabantissa hän tapasi mm. Espanjan infantiinan ja markiisi Spinolan. Kauppojen kanssa kävi kuitenkin huonommin, sillä hintoja pidettiin liian korkeina. Vuonna 1628 kuningas lopetti kuparikomppanian, jotain mistä Erik luultavasti oli tyytyväinen, sillä kuparikomppanialla oli jatkuvasti ollut vaikeuksia ja hän olikin jo pyytänyt eroa tehtävästään. Vuosina 1628-29 toimi Erik suolamonopolin kauppayhtiön johtajana.

Tammikuussa 1631, pian Ruotsin ja Ranskan liittolaissopimuksen allekirjoituksen jälkeen, nimitettiin Erik sotavaltion faktoriksi ja aateloitiin nimellä von Lindöö – nimi oli saatu Erikin tilasta Ekerön Lindöstä n. 10 kilometriä Tukholmasta länteen. Aatelisnimi muuttui myöhemmin muotoon von der Linde. Faktorina hän toimi Amsterdamissa sijoittaen sinne lähetetyt sotakassan myyntiartikkelit. Erikin tavaranvaihdon arvo 1631 oli peräti n. seitsemänsataa tuhatta riikintaaleria.
Syksyllä 1631 Erik sai käskyn ilmoittautua kuninkaalle. Käskyn takana oli epäilys, että Erik olisi itse rikastunut valtion kustannuksella. Käsky tuli huonoon aikaan: Erik viihtyi hyvin Amsterdamissa ja hän oli äskettäin saanut perheensäkin sinne. Erik ei pitänytkään kiirettä. Ensin hän matkusti Pariisiin hoitamaan kauppojaan ja saapui kuninkaan luo vasta maaliskuussa 1632. Vastaanotto oli viileä, mutta Erik sai puhdistettua maineensa ja sai hoitaakseen vastavalloitettujen lounaisen Saksan alueiden verotuksen.     Kuningas Kustaa II Aadolfin kaaduttua Lützenin taistelussa marraskuussa 1632 olisi Erik halunnut palata Ruotsiin hoitamaan omia asioitaan, mutta tehtävät Ranskassa ja Saksassa olivat niin kesken, että kotiinpaluu tapahtui vasta kesällä 1633. Koko tämän ajan oli Erik ollut huonoissa väleissä kansleri Axel Oxenstiernan kanssa, joka kirjeissään epäili Erikin rahahallintoa. Ruotsissa Erik kuitenkin esitti kirjanpitonsa ja sai sen hyväksytyksi.

Saadakseen rahaa kruunun pakottaviin menoihin, mm. kuninkaan hautauskuluihin, päätti valtaneuvosto lokakuussa 1633 myydä erän kuparia ja Erik sai tehtäväkseen hoitaa kauppaamisen. Kuparin saavuttua Amsterdamiin tammikuussa 1634 onnistui kuitenkin sikäläinen kauppias Elias Trip saaman kuparierän takavarikkoon, sillä eräs aikaisemmin toimitettu kuparierä ei arvoltaan vastannut Ruotsin velkaa hänelle.
Kansainvälinen kuparikauppa kaikissa muodoissa vei Erikin ajan myös seuraavat vuodet. Tammikuun 8. päivänä 1636 raportoi Erik valtaneuvostolle Tukholmassa kuparikaupasta, mutta jo noin viikkoa myöhemmin kirjoitti Axel Oxenstierna, että “Erik Larsson kuoli tänään, ennen kuin hän ehti antaa tietojaan kaupankäynnistä Amsterdamista”. Kuparikaupan asiantuntija oli poistunut näyttämöltä.
Aikojen myötä oli Erik suuresti rikastunut. Tukholmassa hän oli rakennuttanut itselleen ison talon, “koko kaupungin loistavimman”. Ranskan suurlähettilään seurassa talossa käynyt lähetystösihteeri Ogier vaikuttui niin talon tauluista ja veistoksista, että hän teki luettelon niistä. Kaikki olivat ryöstösaalista Saksasta. Myös maaseututilalla Lovön Malmvikissä (Lindö, joka oli antanut aatelisnimen suvulle, oli aivan lähistöllä) oli taideteoksia, joiden alkuperä oli sama. Vierailulla syötiin sielläkin hopealautasilta ja juotiin kullatuista pikareista. Keskustelu oli vilkasta ja Erikin tyylikkäät tyttäret puhuivat ranskaa niin hyvin, että Ogier luuli olevansa kotimaassaan...

Erik haudattiin Suurkirkkoon, Vendela avioitui tukholmalaisporvari Henrik Hussmanin kanssa. Vendela kuoli Tukholmassa 12.12. 1657 ja haudattiin 4.7.1658. Vendelan kanssa Erikillä oli lapset:

1.    Gertrud von der Linde, s. 1608, pso. 1626 Herman von Campenhusen.
2.    Margareta von der Linde, 24.4.1609 - 16.1.1645, 1.pso. 1628 Valentin Nilsson  (k. noin 1637); 2.pso. n. 1638 Halmstadin pormestari Hans Neuman.
3.    Lorentz von der Linde, 1610-76, palveli 30-vuotiaassa sodassa kenraalimajuriksi asti, va-paaherra ja valtioneuvos 1653, kenttämarsalkka 1665. Kuningatar Kristiinan ja myöhemmin kuningas Kaarle X Kustaan suosikki. Naimaton; Lorentzin mukana kuoli suvun nimilinjat.
4.    Erik von der Linde, 1611-66, vapaaherra 1653, pso. 1660 Anna Augusta Leijonsköld.
5.    Jakob von der Linde, 1612-68, vapaaherra 1653, pso. 1637 Karin Gyllenhorn.
6.    Vendela von der Linde, 1615-55, pso. 1633 Tönnes Langman.
7.    Elisabet von der Linde, 1617-52, pso. 1641 maaherra Peder Hammarskjöld.

Erik rakennutti 1620-luvun lopulla talon Tukholman vanhan kaupungin Västerlångataniin no. 68; sen nimi on edelleen “Von der Lindeska huset” ja talon portti mainitaaan vieläkin nähtävyytenä. Talon julkisivu on 1600-luvulta (paitsi isot näyteikkunat), muutoksia on tehty 1700- ja 1900-luvuilla.

Erik Larsinpoika von der Lindestä tai Vendela Lohrmanista ei ole aikalaismaalauksia. Mutta talon julkisivussa on kaksi figuuria, joita on epäilty heidän kasvokuvikseen.

“Erik” löytyy eteläisimmän toisen kerroksen ikkunan yläpuolella, “Vendela” pohjoisimman toisen kerroksen ikkunan yläpuolella, molemmat Västerlånggatanin puolella.