Vuonna 1868 perustettu "Marttilan, Kosken, Euran ja Karinaisten kuntain yhteinen Paloapu-yhdistys" on Marttilan pitäjän vanhin yritys, joka tosin tunnetaan nykyisin Lähivakuutusyhdistyksenä. Sen perustamiskokouksessa kruununnimismies Edvard Sjömanin johdolla merkittiin pöytäkirjan ensimmäiseen pykälään seuraavaa;
"Keskusteltiin kruununnimismies Herra Edw. Sjömanin pyynnöstä, jos Marttilan pitäjän seurakunnat, nimittäin emäkirkon seurakunta, Kosken, Euran (nyk. Tarvasjoki) ja Karinaisten kappeliseurakunnat tahtoisivat erityisen palovakuutusyhtiön tälle pitäjälle yhteen, ja jos niin olisi, kuinka se toimeen saatettaisiin, koska tämän nimismiehen virkakirjan mukaan nykyisen heinäkuun 6:sta päivästä maamme yhteinen sellainen yhtiö (tarkoitti Suomen maalaisten paloapuyhtiötä, joka oli perustettu vuonna 1857) alkaa viemään aivan liian suuria vakuutusmaksuja ja siis liian paljon korottamaan pitäjäläisten veroja, jotteivat enää voi siinä osalliset olla."
Ehdotuksen suhteen kokous asettui myönteiselle kannalle ja päätti edelleen pöytäkirjan mukaan: "Tätä uutta tointa ehdotellaksensa valitsi seurakunta komitean seuraavista jäsenistä: emäkirkon seurakunnasta Loven Knaapin isännän Matth. Porthénin, Hirvaksen Yli-Herneen Mikael Erikin pojan, Kosken kappelista isännän Karl Postin Tapalasta ja Iso-Sorvaston Haka-Kärrin Johan Heikin pojan, niin myös Euran kappelista isännän Johan Fingerroos-Knaapin. Päällysmieheksi valittiin Kruununnimismies Herra Edw. Sjöman."
Tämän yhteiskunnallisesti merkittävän laitoksen historiasta voidaan ottaa lähempään tarkasteluun vaikkapa vuosi 1901. Tuon vuoden aikana tapahtui toimialueella neljä tulipaloa, joista maksettiin korvauksia seuraavasti;
Tammikuun 16. päivänä paloi Euran Sepällä riihirivi ja irtainta, josta Juho Sepälle ja Sepän vaarille maksettiin korvausta 575 markkaa ja 80 penniä. Huhtikuun 19. päivänä paloi Talolan Hakalassa Koskella pakari ja kellari, josta Kustaa Hakalalle maksettiin 73 markkaa ja 75 penniä eli arvioidusta vahingosta ainoastaan puolet, sillä palo oli syttynyt huolimattomuuden takia.
Elokuun 8. päivänä paloi Talolan Seppälässä Koskella riihirivi ja irtainta, josta Kustaa Seppälälle maksettiin 858 markkaa ja 55 penniä. Lopulta elokuun 27. päivänä paloi Patakosken Ylisimolassa Koskella vanhan vaarin huoneet ja puoti, kaksi pihattoa latoineen, talli, aitta, paririihet ja luva sekä kaksi olkilatoa ynnä suuri joukko irtainta tavaraa. Tässä vuoden pahimmasta tuhosta Paloapu-yhtiö korvasi Juho Simolalle vain 2112 markkaa. Tämä johtui alivakuuttamisesta. Lisäksi palon syttymissyytä ei saatu kunnolla selville, joten Simolalle koitui tapauksesta tuntuvat vahingot.
Koska vahingonkorvausten yhteissumma nousi 3620 markkaan ja 10 penniin, jäi Paloapu-yhtiölle vuosimaksujen keräämisen jälkeen vain reilut 900 markkaa voittoa. Ainoastaan vuonna 1896 oli jouduttu korvaamaan yhtä paljon vahinkoja kuin uuden vuosituhannen ensimmäisenä vuotena.
Edellä mainittujen tulipalojen lisäksi yhtiö sai korvaushakemuksen myös tilallisilta Frans Kyläpekka-Uola ja Frans Kauppi-Sauhula. Näiltä Karinaisissa asuneilta talollisilta oli tuli polttanut heinät heidän Rahkiossa olleilta niityiltään. Ikävä kyllä Kyläpekka-Uola ja Kauppi-Sauhula eivät olleet muistaneet vakuuttaa näitä ulkoniittyjään, kieltäytyi Paloapu-yhtiön johtokunta maksamasta mitään korvauksia tästä palosta.
Samasta syystä jäivät ilman rahoja Juho Bong-Verho Ollilasta, Juho Niemelä Hirvakselta ja Oskari Nieminen Karinaisista. Heiltä kaikilta oli sama tulipalo vienyt Rahkion ulkoveromailla kasvaneet heinät. Useat isännät kirjoittelivat kielteisten päätösten jälkeen sanomalehtiin kovasanaisia arvosteluja yhtiön toiminnasta, mutta sopimusehdot olivat yksiselitteisiä. Olivatpa jotkut sanoneet irti vakuutuksensa ja kehoittaneet muitakin tekemään samalla tavalla.
Mikäli yhtiön toimintaan tarkasteltiin hieman pidemmältä ajanjaksolta eli vuosilta 1890-1901, saatiin vakuutusten määrän kaksinkertaistuneen samalla, kun kerätyt vakuutusmaksut olivat enemmän kuin tuplaantuneet. Marttilassa lisäys oli ollut 117, Euran kappelissa 57, Karinaisissa 155 ja Koskella peräti 176 prosenntia. Yhteensä oli 12 vuoden aikana kerätty vuosimaksuja 34435 markkaa ja 19 penniä. Korvauksia oli vastaavasti maksettu 33 tulipalosta yhteensä 17581 markkaa ja 11 penniä.
Keskimäärin oli vuosimaksuista jouduttu maksamaan tulipalojen uhreille 51 prosenttia. Ylivoimaisesti eniten oli ollut riihipaloja, peräti 23. Sen sijaan ainoastaan yksi sauna oli tuhoutunut, toinen palo oli saatu sammutettua. Oheinen taulukko koskee vuosia 1890-1901.
analytics
Katso tästä kurssitarjontaani
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogitekstisuositus
-
Perhetausta Erland Andersson Lindelöf syntyi noin vuonna 1440. Hänen vanhempansa olivat Anders Henriksson Lindelöf (s. noin 1412 Abildgaard...
-
Tekoäly tuo tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia vanhojen valokuvien sisällön analysointiin. Toki se on jo pitkään ollut mahdollista, mutta...
-
Aviottomien lasten isien jäljittäminen tarjoaa kiinnostavia sukututkimuksellisia haasteita. Historialliset lähteet, kuten tuomiokirjat, kirk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti