Henrik kuoli 1.3.1713, jota ennen 1711 Immolan ratsutila siirtyi Margaretan pojalle ensimmäisestä avioliitosta, Nils Axelinpojalle. Margareta kuoli 26.2.1728.
Henrikin ja Margaretan lapset käyttivät sukunimeä Tallqvist. Nimi tuli isoisä Henrikin kotipaikan Tallaan, Tallnäs, mukaan. Tallqvist on nimenä melko yleinen, muita kotipaikan mukaan nimettyjä Tallqvist-sukuja olivat esim. Karkkilan Haaviston Talleen ja Sipoon Härtsbyn Tallbåskin suvut; Tallqvist oli myös yleinen sotilasnimenä.
1.Nimetön lapsi, k. 1675.
2.Sofia Tallqvist, k. 1747, pso. kappalainen Johan Oxenius, ks. suku Oxenius.
3.Margareta Tallqvist, puoliso 28.5.1702 Angelniemen kappalainen Erik Limnelius.
4.Anna Kristina Tallqvist, eli naimattomana Immolassa 1727, mahdollisesti sama kuin Anna Tallqvist, joka vielä eli 1767 ja oli naimisissa Siuntion pitäjänapulaisen Henrik Lemströmin kanssa.
Henrik ehti kuolla juuri ennen isovihan miehitysajan alkamista, mutta Margareta joutui sen kokemaan. Vuonna 1713 venäläisen sotajoukko tuli Karjalohjalle elokuun kahdeksantena päivänä, Laurinmessun aattona. Joukko oli lähtenyt viereisestä Pohjan pitäjästä ja nyt se leiriytyi kolmeksi päiväksi Lönnhammarin kylään kaikkine kahdeksine lippueineen. Saapumisen jälkeen lähetettiin sotilaallisen täsmällisesti partioita eri puolille lähikyliä.
Långvikin kylään samonnut partio anasti kaiken karjan ja turmeli samalla viljasadon. Skepparsin talon Johan Nilsinpoika joutui tässä yhteydessä ryöstetyksi perusteellisesti, häneltä vietiin päällä ollutta paitaa lukuunottamatta kaikki. Tämä saman kohtalon koki myös naapuritalo Tavian isäntä.
Hieman kauempana sijaitsevan Katteluksen rusthollari Sven Nilsinpoika, Immolan Henrikin serkku, joutui myös ryöstelyn uhriksi. Kuusian kylässä sotajoukot oleskelivat kaksi yötä pelloilla ja tuhosivat samoin tein ruissuovat ja veivät mennessään kaikki eläimet, niin ettei "sorkkaakaan jäänyt". Huono onni oli myös Lohjan Vohloisten kartanonomistajalla, herra Rehbinderillä. Tämän palvelusväki vei suurin vaivoin irtainta turvaan Kattelukseen, mutta siellä tavarat joutuivat venäläisten käsiin.
Tarkempia tietoja perheen kahden tyttären, Sofian ja Margaretan myöhemmistä vaiheista saat kotisivujeni Tallqvist -linkin takaa.
Hei, kirjoitit tuossa, että [Karjalohjan Långvikin]
VastaaPoista"Skepparsin talon Johan Nilsinpoika joutui tässä yhteydessä ryöstetyksi perusteellisesti, häneltä vietiin päällä ollutta paitaa lukuunottamatta kaikki. Tämä saman kohtalon koki myös naapuritalo Tavian isäntä."
Tuota noin. Tätä Skepparsin taloa ei SAY tunne, enkä ole löytänyt nimeä kirkonkirjoistakaan vielä tuolta ajalta (so. ihan 1700-luvun alussa). Johan Nilsinpoika mainitaan niissä saman kylän Kuoksan talon isäntänä.
Mikä asiakirja sinulla on tässä lähteenäsi?
Kiitos tarkkaavaisuudestasi, joka johtaa korjaukseen;
VastaaPoistaEli Skeppars, joka tunnettiin myös nimellä Skrifvars,oli puolikas talosta, jonka alkuperäinen nimi oli Tavia.
Tämä jako tapahtui kuitenkin vasta välikäräjillä vuonna 1747.
Näin ollen tulin toistaneeksi vanhan virheen tässä tarinassa - Johan Nilsson oli nimenomaan Kuoksan isäntänä Isovihan aikaan.
Långvikissa eli Pitkälahdessa oli vain kaksi taloa 1700-luvun alussa; Tavia ja Kuoksa
Tuolta pohjalta muuten tulisi sitten ymmärrettäväksi, miten Skrifvars-niminen tila sai nimen Skeppars, vaikka tila sijaitsee sisämaassa.
VastaaPoistaSkrifvarsin isännäksi tuli nimittäin ehkä jo 1747 (?) mutta viimeistään 1750 Johan Erikinpoika, joka muutti perheineen Bromarvista. Bromarvissa hänen ammatikseen mainitaan laivuri, ”skeppare”.
(Vaikka tässä mennään sivuun pääaiheesta, olisi kiva tietää, mainittiinko Johan Erikinpoika jo noilla 1747 välikäräjillä - jos sen teksti on hallussasi)
Olen tässä lainannut Matti Mäkelän omakustannetta "Katteluksen kylä". Teksti tuossa kohdassa kuuluu kokonaisuudessa seuraavasti - tämä on siis kaikki tieto mitä itselläni on tällä haavaa;
VastaaPoistaV. Johan Dahlman (Sveninpoika taulusta 4), s. Katteluksessa 14.3.1699, k. Katteluksessa 29.2.1768. Jahtivouti, esiintyy usein haastemiehenä ja erilaisten katselmusten yhteydessä. On kirjattu rippikirjoissa Alimmaisen asukkaaksi.
~ Puoliso Pitkälahden Taviassa 24.6.1750 rusthollarin tytär Maria Matsintytär, s. 10.3.1721, k. Katteluksessa 16.3.1799, vanhemmat Mats Bertilinpoika, k. kesällä 1721 onnettomuudessa laivalla Hankoniemen ja Porkkalan välillä [KO 28.11.1724 § 62] ja tämän 2. puoliso Margareta Joachimintytär, s. Makkarjoen Isotalossa 1676 [vanh. Joachim Abrahaminpoika ja Hebla Abramintytär], vih. 14.6.1711. Maria Matsintyttären täti (äidin sisar) oli aviossa Antskogin vallonilaisen vasaraseppä Claes Piran kanssa, joten sekä Marialla että Johanilla oli tädin miehenä vasaraseppä Antskogin ruukilla. Maria asui miehensä kuoltua leskenä poikansa Johan Dahlmanin (taulu 8) luona. Marian veli Abram Matsinpoika ja sisar Anna Matsintytär miehensä laivuri Johan Erikinpojan kanssa jakoivat vanhan sukutilan Tavian (tuolloin Skrivarsin nimisenä) välikäräjien päätöksellä 5.8.1747. Isonvihan aikana tila oli väliaikaisesti joutunut vieraisiin käsiin Elias Hellströmille. Abramin tilanosa kulki Tavian nimellä ja Johan Erikinpojan osalle vakiintui vähitellen Skrifvarsin sijaan nimi Skeppars, koska hän oli Tenholan Paraisten kylästä kotoisin oleva laivuri.