Eevan surkea kuolema

Marttilan Huovariston kylän Broman eli Ristimäen ratsutilalla oli useita torppia, joista yksi oli nimeltään Välikylä. Sen torpparina oli 1810-luvun lopulta lähtien Juho Juhonpoika, jonka isä oli Välikylän aiempi "isäntä". Vaimonsa Eeva Simontyttären Juho kävi noutamassa Halikon Toivilan kylän Sirkkalan talosta.

Marttilan rippikirjoissa sekä Juho että Eeva merkitty vuonna 1796 syntyneiksi, mutta morsian oli kyllä ehtinyt tulla maailmaan jo vuotta aiemmin. Ihmisten muuttaessa paikkakunnalta toiselle ja pappien siirtäessä henkilötietoja rippikirjasta toiseen tapahtui useasti pieniä virheitä. Näitä on sitten sukuaan tutkivan välillä selviteltävä melkeinpä hengästymiseen saakka saadakseen tolkkua kunkin henkilön sukuperään.

Välikylän torpassa Juholle ja Eevalle syntyivät lapset Juho Vilhelmi, Kustaa, Efraimi, Jooseppi, Antti, Kalle, Maria Juliana ja Vilhelmina vuosien 1818-1837 välisenä aikana. Ajanjakson loppupuolella torppa sai uuden nimen Tuuteri, kun taas lapsista ainakin Antti otti käyttöön sukunimen Nikander.

Aikaa myöten perhe hajaantui maailmalle ja Tuuterille jäivät Juho, Eeva sekä lapsista Jooseppi. Vanha torppari Juho Juhonpoika menehtyi keväällä 1861 ja näin mökissä asuivat vain aikamiespoika Jooseppi ja hänen äitinsä. Elämä kulki vakaasti eteenpäin, kunnes saapui joulu vuonna 1864. Sitä vietettiin torpassa työn merkeissä, sillä tuon ajan ihmisillä oli tekemistä jatkuvasti. Eevan ja Joosepin oli tarkoitus ehtiä joulusaunaan yhtä aikaa, mutta poika ehti askareiltaan ensin valmiiksi.

Näin hän lähti saunaan äidin jäädessä puuhiensa ääreen. Kun poika sitten palasi löylyistä, riensi Eeva nauttimaan jouluisesta saunasta. Jooseppi jäi keittelemään itselleen iltapalaa ja tämän syötyään hän paneutui pitkälleen. Joskus kahden aikaan yöllä mies heräsi ja huomasi, ettei äiti ollut vieläkään tullut takaisin saunasta. Pahaa aavistellen juoksi Jooseppi saunalle, missä häntä odotti karmea näky. Eeva-äiti oli pudonnut tai kaatunut lauteilta suoraan kiuaskivien päälle. Tapauksesta Suomen Julkisia Sanomia -lehteen kirjoittanut marttilalainen tiesi kertoa, miten ruumis vielä kihisi kuuman kiukaan päällä maatessaan. Jooseppi veti äitinsä välittömästi pois kiviltä, mutta kaikki apu oli tietenkin turhaa. Eeva Simontyttären elämä oli päättynyt hirveällä tavalla joulusaunaan vuonna 1864.