Tällä hetkellä InterCity juna taittaa tuon taipaleen melko tarkalleen yhdessä tunnissa. Mikä on matka-ajassa voitettu, on luultavasti hävitty tunnelmassa. Ensimmäisten matkustajien tunnelmia on Juhani Aho kuvannut hurmaavalla tavalla;
"Ja sitten se oli alkanut liikkua … siinä ne nyt olivat, ja nyt se kulki täyttä vauhtia…
—Tule, Matti, istumaan, ettet putoa … onhan tässä sijaa … minun vieressäni! sanoi Liisa vapisevalla äänellä ja puristautui yhä lujemmin penkin laitaan kiinni.
—Eihän tästä … minnekä … pudonne, sanoi Matti, mutta siirtyi kuitenkin penkille istumaan ja tarttui käsipuuhun kiinni.
Yhä kiihtyi kulku, metsät ja maat vilisivät silmissä, kun ikkunasta ulos katasti … välistä se viheltää hihkaisi, että selkäpiitä karmi … ja silloin tällöin paiskasi valkean savun ikkunan eteen.
Matti ja Liisa istuivat vastakkain, tuijottivat toisiinsa ja pitelivät kiinni. Kummastakin tuntui heistä, kuin istuisivat he vauhkon hevosen rattailla, joka suitsettomin suin alamäkeä laukkasi. Kerran oli Liisa koskea laskenut, mutta ei se niin hirveätä ollut kuin tämä… Ei Liisa uskaltanut ulos ikkunasta katsoa, Matti uskalsi vain välistä vilkaista.
Mutta kokivat Matti ja Liisa kuitenkin olla niin, ettei toinen saattaisi sanoa toisen pelänneen.
—Eihän meillä tässä mikä hätänä ole, koki Liisa vakuutella Matille.
—Mikäpähän tässä lie meillä sen kummempi kuin muillakaan.
—Onko täällä muitakin?
Liisa istui siinä selin muuhun vaunuun eikä nähnyt muita kuin Matin.
—Näkyyhän tuolla olevan.
Liisa vähän rauhoittui, kun oli muitakin.
—Onko monta?
—Etkö sinä saata itse katsoa? … etkö uskalla päätäsi kääntää—?
Liisa uskalsi … heitti kätensä irti ja kääntyi katsomaan… Taisihan siinä sentään pitelemättäkin pysyä…"
Kovin useasti ei pääkaupungistamme Hämeenlinnan suuntaan matkattu, sillä ensi alkuun lähtöjä oli vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Hämeenlinnasta Helsingin suuntaan pääsi sitten tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Pyhäpäivisin ei vuoroa ajettu. Maksut, ohjeet ja säännöt, "jotka yhteiselle liikunnolle ja järjestykselle owat wälttämättömät, ilmoitetaan w.t. Liikunnan-päämieheltä, överstiluutnantti Georg Strömbergiltä", todettiin Suomen Julkisten Sanomien lyhyessä ilmoituksessa maaliskuun 13. päivänä.
Pormestari Johan Adolf Strömbergin ja Antoinetta Agricolan poika Georg Adolf kävi Haminan kadettikoulua, palveli muutaman vuoden tykistössä sekä vesi- ja tierakennuskunnassa. Vuosina 185762 hän oli Helsinki-Hämeenlinna radan rakennuspäällikön apulaisena, radan valmistuttua liikennepäällikkönä ja vuosina 1868-1870 Riihimäen-Pietarin radan piiri-insinöörinä. Uran huipensi rautatiehallituksen ylitirehtöörin virka 1874-1903.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti