Kirvesmiehen pojasta rovastiksi

Turkulainen kirvesmies Henrik Hellström ja vaimonsa Ester saivat vuonna 1809 pojan, jonka nimeksi tuli Henrik Wilhelm. Vanhemmat lähettivät tarmokkaan poikansa opintielle Turun katedraalikouluun tämän ollessa noin 10 vuoden ikäinen. Siellä hän viihtyi kuutisen vuotta, kunnes sai yksityistodistuksen. Turun Yliopiston pääsykuulusteluissa Henrik Wilhelm kävi 16.6.1828 ja neljä päivää myöhemmin hänestä tuli ylioppilas.

Pappisvihkimykseen meni nelisen vuotta, jonka jälkeen Hellström toimi pappina Pohjan pitäjässä ja Vihdissä. Vuodesta 1835 lähtien hänet nimitetiin Fagervikin ruukkisaarnaajaksi ja pedagogiksi. Tässä vaiheessa hän meni myös naimisiin Vihdissä tutustumansa Vilhelmina Sofia Printzin kanssa. Vilhelmina oli luutnantti Adolph P:n ja Hedvig Catarina Rimmelin tytär Vanhalan rusthollista.

Fagervikistä perheen tie vei läheiselle Karjaalle, jossa Henrik Wilhelm oli kappalaisena vuodesta 1844. Kymmenen vuoden päästä kappalaisen perhe matkasi Espooseen, josta matka jatkui 1857 Vihtiin. Siellä Hellströmistä leivottiin kirkkoherra ja kahdeksan vuoden päästä rovasti. Hän saarnasi pappeinkokouksessa, kotikaupungissaan Turussa 1864. Hieman ennen 60 -vuotispäiviään Henrik Wilhelm menehtyi sairauteen. Leski Vilhelmina Printz jäi kolmen alaikäisen lapsensa kanssa suremaan.

Keisarillinen Senaatti oli ajan tasalla ja tehdyn anomuksen johdosta ilmoitti vuoden 1870 alussa antavansa "Sofia Wilhelmina Printzille ja kolmelle ala-ikäiselle ja turwattomalle lapselle yhden lisä-armowuoden sanotusta kirkkoherrakunnasta". Armovuosi tarkoitti sitä, että papin leski sai asua pappilassa vuoden ajan miehensä kuolemasta. Täksi ajaksi seurakunta sai erityisesti määrätyn armovuoden saarnaajan. Vihdin tämän sijasta annettin tehtävä silloiselle vt. kappalaiselle, somerolaiselle Erik Rautellille. Hän oli vuosina 1869-71 sijaiskirkkoherrana, kunnes varsinaiseen virkaan tuli Ernst Fredrik Teodor Strandberg.

Henrik Wilhelm Hellströmin leski Vilhelmina Printz kuoli vuonna 1892 ja heidän tyttärensä Emilia Henriette vasta 1940. Emilia oli ollut naimisissa Mynämäen tuomiokunnan tuomarina toimineen Karl Berndt Procopen kanssa. Alla oleva graafi antaa lyhyen katsauksen Vilhelmina Printzin esipolviin.