Paimion pitäjän ensimmäinen kirkko on todennäköisesti ollut ns. Jaakobin kirkko, joka sijaitsee nykymuodossaan entisen Helsinki-Turku -valtatien varrella, lähellä Paimion jokea. Tämä kappeli perustettiin ehkä jo 1100-luvulla ja siellä luultavasti piti kirkonmenoja Paimion vanhin nimeltä tunnettu kirkkoherra Nikolaus Ripsa, joka oli kotoisin Maskusta.1380-luvulla oli kirkollinen keskus siirtynyt muutamia kilometrejä joen vartta ylemmäksi, Räpälään. Ilkka Kronqvistin 1930-luvulla tekemien kaivausten perusteella on ajateltu Räpälän kirkon valmistuneen vuoden 1385 tienoilla, vaikkakin sakastiosa on voinut olla vielä vanhempi. Jäljellä olevat perustusten jäänteet ovat muuten huomattavan massiiviset puukirkolle, joten ainakin osa rakennuksesta oli kiveä.
Tämä seurakunnan toinen pyhättö kesti aikaa lähes 300 vuotta. Vasta vuonna 1672 pitäjän kesäkäräjillä todettiin virallisesti, että Räpälän kirkko oli korjauskelvoton, vaarallinen ja lisäksi huonolla paikalla. Savinen maa korkealla joen töyräällä ei todellakaan ole paras mahdollinen alusta isolle rakennukselle ja niinpä uusi kirkko haluttiin tehtäväksi muualle.
Kirkkoherra Florinuksen tehtäväksi tuli organisoida uuden, tällä kertaa kivestä rakennetun kirkon pystyttäminen Vistan kylän Pietilän l. Tillin talon pellolle. Valitettavasti kuninkaalta saatuja varoja ei koskaan tullut ja kirkkoherra joutui käyttämään omia rahojaan seurakuntansa hyväksi. Tämäkään ei riittänyt ja lopulta Florinus oli velassa korviaan myöten. Työ kirkkomaalla keskeytyivät kahdeksi vuodeksi, mutta lopulta kuningasta toimitti vuosia aiemmin lupaamansa varat. Pienin muutoksin saatiin kirkko lopulta valmiiksi vuoden 1689 aikana.
Saman vuoden joulukuun 17. päivä pidettiin Räpälässä viimeinen jumalanpalvelus. Tämän jälkeen se jätettiin kirjaimellisesti lahoamaan pystiin. Isovihan aikaan sen kerrotaan vielä seisoneen pystyssä, mutta 1700-luvun alkupuolella jäännökset purettiin. Hautauksia kirkkoon oli kylläkin jatkettu vielä vuoden 1689 jälkeen kahdeksan vuoden ajan huhtikuulle 1697.
Kirkon purkamisen jälkeen kirkkomaa jäi seurakunnan omistukseen vuoteen 1852 ja vuodesta 1868 lähtien alue oli peltomaata. Seurakunnalle ikimuistoinen paikka tuli uudelleen 1926 kunnallisneuvos Akseli Haikion lahjoituksena. Entisen alttarin kohdalle pystytettiin kirkkoherra Johannes Kanteleen ja hänen poikansa Miikan suunnittelema kivinen muistoristi 1935. Vuonna 2008 aluetta ympäröi korkea ja tiheä kuusiaita. Kirkon perustuksien jäänteitä myötäilevät pensasistutukset piirtävät kauniisti ääriviivat muutoin ruohikkona olevalle alueelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti